Aika

Aika

”-   Hyvää päivää, pikku prinssi sanoi.
 Hyvää päivää, vastasi kauppias.
 Kauppias möi sellaisia pillereitä, jotka vievät janon. Jos nielee yhden sellaisen viikossa niin ei enää janota lainkaan.
 Miksi sinä myyt noita? pikku prinssi kysyi.
 Ne säästävät aikaa, kauppias sanoi. Asiantuntijat ovat tehneet laskelmia ja havainneet, että siten säästyy viisikymmentäkolme minuuttia viikossa.
 Ja mitä niillä viidelläkymmenelläkolmella minuutilla tehdään?
 Niillä voi tehdä mitä haluaa…
Jos minulla olisi viisikymmentäkolme minuuttia, ajatteli pikku prinssi, niin kävelisin hiljaa lähteelle..”
 
Kauppiaan lause, ”Niillä voi tehdä mitä haluaa” innoitti minua suuresti kun ensimmäisen kerran löysin Antoine de Saint-Exupéryn kirjasta edellä olleen keskustelun. Pikku prinssin hämmennys ja kauppiaan vakuuttuneisuus ajan tarpeellisuudesta kohtaavat kiehtovasti ja saavat välittömästi ajattelemaan, mitä tekisin viidelläkymmenelläkolmella minuutilla lisäaikaa?
Jos uskoisin kauppiasta ja söisin pillerin, toivoisin, että säästyneet minuutit lisäisivät hyvinvointia ja onnellisuutta. Mikä olisi lähde, jonne menisin? 
Olen jäänyt kysymyksen koukkuun ja kysellyt ihmisiltä eri yhteyksissä, mitä he tekisivät ylimääräisellä tunnilla? Olen kuullut hyvin erilaisia vastauksia. On ihmisiä, jotka toivovat aikaa levolle, olemiselle, lukemiselle ja ”ei minkään tekemiselle” On ihmisiä, jotka sanovat, etten tarvitsisi sitä mihinkään, minulla on kaikki aika, mitä tarvitsen. Ja sitten on ihmisiä, jotka lapsiperheiden vapaa-aika tutkimuksen tulosten tapaan haluaisivat ylimääräisellä tunnilla tehdä lisää asioita, joita nyt tekevät kiireessä (kotitöitä, lastenhoitoa ja liikuntaa). Osalla piilee unelma jostakin erityisestä omasta tekemisestä, joka on siirtynyt ja odottaa oikeaa hetkeä.
Haluni kysyä kysymystä ei ole pelkästään kirjallisuuden kiehtovan arvoituksen koukkuun jäämistä, vaan painopisteen tuomista siihen, kuinka helpottaisi arkea. Kysymys on yksi tapa kääntää huomio pohdintaan, mitkä asiat minua virkistävät ja lataavat akkujani?  Nyt kesän loppupuolella voisin suositella miettimään mitkä asiat kesällä latasivat akkuja. Olivatko ne yhteiset hetket perheen tai ystävien kanssa, lepo, hyvä musiikki, luonto tai muut pienet arkiset asiat? Jos ne olivat, niin hyvää kannattaa aina jatkaa. Toinen keino löytää itseä virkistävät toiminnat on sulkea silmät ja kuljettaa itsensä mielikuvissa paikkaan jossa on onnellinen ja hyvä olo ja katsella maisemaa, ihmisiä, esineitä ja kaikkea mitä siellä on ja kuunnella ääniä tai äänettömyyttä. Se kuva näyttää tietä oman jaksamisen ja levollisuuden lähteelle. Viisikymmentäkolme minuuttia on jossakin, täytyy vain löytää ne ja tietää mitä niillä tekisi.
Onnellista ja levollista syksyä!
Kristiina Silander, perheneuvoja