Julkaistu Kirkonseutu-lehdessä kolumnina

Toimivan parisuhteen ydinasia on oman ja toisen erilaisuuden ja erillisyyden kunnioittaminen. Se tarkoittaa toisen persoonan kunnioittamista, henkilökohtaisen tilan ja itsemääräämisoikeuden antamista ja omana itsenään nähdyksi tulemista. Mitä syvemmälle ihmisenä olemisen ydintä parisuhteessa mennään, sitä paljaampana molemmat joutuvat kohtaamaan itsensä ja toisensa. Tärkeäksi nousee myös aidon, terveen läheisyyden merkitys.
Terveeseen läheisyyteen kuuluu terve erillisyys. Kun ihminen tietää voivansa säilyttää omat rajansa, ajatella, tuntea ja uskoa eri tavoilla, hän kykenee emotionaaliseen läheisyyteen. Jollei tällaista erillisyyttä parisuhteessa ole, niin jossakin vaiheessa tulee toiselle tunne, että toinen sitoo, rajoittaa ja vie ”happitilan” suhteesta. Tällaisesta kokemuksesta syntyy riitoja, joilla pyritään etäisyyden ottamiseen. Jotta nämä kielteiset ja käsittelemättömät tunteet eivät tule esteeksi intiimin läheisyyden kokemiselle, tarvitaan riittävästi kielteisten tunteiden jakamista ja käsittelyä sekä rakentavaa riitelyä ja sopimista.
Eriytyminen lähtee liikkeelle siitä, kun ymmärtää, ettei puolison oleta olevan samaa mieltä ja näkevän asioita samoin kuin itse. Miten voi siis olla oma itsensä ihmissuhteissa ja miten sallia saman toisille? Se edellyttää sitä, että haluaa ilmaista omia tarpeita, kokemuksia ja tunteita avoimesti. Lisäksi tarvitaan kykyä kokea empatiaa puolisoa kohtaan, kykyä riippuvuuteen ja sen sietämiseen, että itsestä ollaan riippuvaisia ja luottamusta puolison tukeen ja rakkauteen. Eriytyneellä ihmisellä on halua ja kykyä muuttaa näkemyksiään ja käyttäytymistään. Hän on myös valmis kuuntelemaan muita ja heidän näkemyksiään. Tällaisessa suhteessa molemmat uskaltavat olla vahvoja tai kyvykkäitä, mutta myös heikkoja ja haavoittuvia.

” Rakastakaa toinen toistanne, mutta älkää tehkö rakkautta kahleeksi.
Antakaa sen mieluummin olla liikkuvana merenä sielujenne rantojen välillä. ” K.Gibral

 

Tuija Karvonen
psykoterapeutti, pari- ja perheterapeutti