Ajatuksia myötätunnosta

Ajatuksia myötätunnosta

Mitä on myötätunto?
Me kaikki odotamme, toivomme ja tarvitsemme osaksemme myötätuntoa. Erityisen tärkeää on myötätunnon saaminen silloin, kun kokee surua, pettymystä ja pahaaoloa. Myös ilon ja onnellisuuden jakaminen on erittäin tärkeää ja toisen myötäeläminen. Vihan kohdalla on usein kysymys siitä, kestääkö toinen minun vihani ja suuttumukseni, uskallanko suuttua? Suuttumisen perusajatus on rajan asettaminen, oppia sanomaan ” ei ”; ei niinkään huutaminen tai raivoaminen.

Tunnetason jakaminen on yksi avioliiton perusteista. Ilman jakamista ja vastaanottamista toinen henkilö jää meille tuntemattomaksi. Minulle itselleni on tärkeää oppia tutustumaan ja kuuntelemaan itseäni: omia tunteitani, tahtoani ja tarpeitani.

Myötätuntoa osoitetaan ja koetaan tunnetasolla.
Kun puoliso ilmaisee tunteensa (ilonsa, harminsa, huolensa, pahanolonsa….), niin siihen vastaaminen:

  • selittelemällä
  • yrittämällä ratkaista ongelma
  • järkeistämällä
  • torjumalla
  • syyttämällä toista
  • vähättelemällä ja nauramalla
  • vaikenemalla
  • lähtemällä pois ….ym.

Nämä kaikki merkitsevät toiselle hylkäämistä ja arvonriistoa!!

Usein hyvässä uskossa yritämme jotakin edellä mainituista tavoista. Loukkaannumme, kun toinen ei ota vastaan meidän selitystämme tai ratkaisuehdotustamme.

Tunteeseen vastataan aina tunteella, ei järkeilemällä, ei selittämällä, ei yrittämällä ratkaista asioita toisen puolesta

Toisen tunne (suru, pahaolo, pettymys …. ym. ) otetaan vastaan:

  • aktiivisella kuuntelemisella (= laittamalla lehti tai tv pois, katsomalla toista silmiin ja sanomalla: miten voit? kerro päivästäsi ….. )
  • tunnistamalla toisen tunne (= sanomalla/toistamalla se omin sanoin ääneen)
  • hyväksymällä toisen tunne ja se samalla se merkitsee toisen hyväksymistä ihmisenä
  • hellällä fyysisellä kosketuksella (halaamalla, ottamalla syliin, silittämällä …)

Tämä on yksi tapa jakaa tunteitaan ja tulla kuulluksi, tulla kohdatuksi. Eräs tärkeimpiä asioita meille ihmisinä on tulla kuulluksi ja hyväksytyiksi sellaisina kuin me olemme.

Jouko Vesala, perheneuvoja