Älä turhaan lausu

Älä turhaan lausu ”erotaan”

Kun Matti ja Maija menivät naimisiin, olivat he umpirakastuneita toisiinsa. Vuodet vierivät ja Maijaa alkoi ärsyttää Matin tietyt tavat sekä se, että Matti ei tuntunut ottavan kuuleviin korviin, mistä Maija hänelle purnasi. Maija syytti Mattia yhä enemmän ja sanoi harkitsevansa eroa. Aikaa kului ja sama kierre jatkui. Samalla kun Maijassa katkeruus kasvoi, Matti muuttui yhä hiljaisemmaksi ja etäisemmäksi mieheksi. Välillä parilla oli rauhallisia ja mukaviakin hetkiä, joten kausittaisista riidoista ja Maijan eroajatuksen heitoista huolimatta he pysyivät yhdessä.
Viimeiset pari vuotta olivat olleet vaikeita Matille ja Maijalle. Perheessä ja työelämässä oli monenlaista kuormitusta ja riitoja oli ollut enemmän kuin ennen. Yhtenä päivänä Matti tuli töistä kotiin ja sanoi Maijalle, ettei enää jaksa. Matti sanoi ottavansa eron ja ojensi Maijalle eropaperit. Maijan elämä luhistui. Hän ei voinut käsittää, että Matti halusi tosissaan erota. Maija sanoi omilla erouhkailuillaan yrittäneensä saada Matin ottamaan hänet tosissaan, muttei hän ollut konkreettisesti miettinyt eroa. Matti puolestaan sanoi ottaneensa Maijan uhkailut todesta ja alkaneensa valmistautua mahdolliseen eroon. Lopulta Matti oli todennut, että ei heillä varmaan muuta mahdollisuutta ole, kuin erota, koska riidanaiheet eivät tuntuneet loppuvan.
Tässä kuvitteellisessa tarinassa voi olla tuttuja aineksia monelle pariskunnalle. Silloin tällöin kuulen pariskunnilta, kuinka toinen on heittänyt riidassa ilmaan eroajatuksen, vaikkei ole sitä aivan vakavissaan tarkoittanut, kuten kertomuksen Maija. Eroajatuksen heitto on kuitenkin aina vakava asia. Sitä ei kannata viljellä puolitosissaan tai tunnekuohun vallassa. Nimittäin, milloinkaan ei voi tietää, miten se toiseen ”kolahtaa” tai millaisen siemenen se kylvää kasvamaan toisen sisimpään. Kertomuksessa puhutaan Maijan elämän luhistumisesta, mutta todellisuudessa hiljaisemman Matin elämä luhistui jo silloin, kun Maija ensimmäisen kerran uhkasi erolla. Matti ei siitä vain puhunut eikä se näkynyt ulospäin muutoin kuin Matin muuttumisena entistä hiljaisemmaksi ja vetäytyvämmäksi, kunnes hänen mittansa oli tullut täyteen.
Mikä olisi voinut näin jälkiviisaasti auttaa Mattia ja Maijaa? Ehkä se, että Maija tai Matti olisi sanoittanut ääneen oman ärtymyksensä, huolensa tai pahan olonsa syyttämättä siitä toista. Ehkä se, että Maija ei olisi heittänyt eron tai luovuttamisen ajatusta vain toista herätelläkseen. Parisuhde on kahden kauppa, kuten sanotaan, joten molemmilla puolisoilla on vastuu ja oma tonttinsa hoidettavana, jotta kumpikin voisi suhteessa hyvin. Kumpi tahansa Matti tai Maija olisi voinut myös todeta, että istutaanpas alas ja keskustellaan vakavasti siitä, mitä minulle, sinulle ja meille nyt kuuluu. Ja jos keskinäinen keskustelu ei riitä, aina voi hakea apua kodin ulkopuolelta.
Minna Matilainen