Arvostuksesta

Arvostuksesta

 
”Äiti, mitä sä arvostat mussa?”- 10-vuotias tyttäreni kysäisi eräänä iltapäivänä minulta.
 ”No, vaikka mitä”- vastasin ja huomasin saman tien, ettei vastaus ollut mistään kotoisin. 

Tytär oli saanut koulussa tehtäväksi pohtia, missä asioissa hän on hyvä ja mitä asioita hän uskoo muiden arvostavan hänessä. Olipa erilainen läksy. Aihe jatkui minun ja tyttäreni välillä pitkin iltaa. Kertoilin missä arvostan häntä ja tein paperille listaa ihan konkreettisista asioista erilaisiin hänen luonteenpiirteisiin ja tapoihin saakka. Se oli melkoisen hauskaa meille molemmille.
Ajatus sai taas kerran minut huomaamaan kuinka paljon jutustelumme taso arkisessa touhussa on lauseita: ”Onko läksyt ja soittoläksyt tehty?
”Miksi sun huone on taas noin sotkuinen?”
”Kuka jätti treenivaatteet lattialle? ”

Arvostus on polttoaine, joka liikuttaa ihmistä. Vanha viisaus sanoo, että ihminen tarvitsee yhtä moitetta kohden viisi kehua. Urheiluvalmennuksessa on nyrkkisääntö, että 70-80% palautteesta tulisi olla myönteistä, kannustavaa ja kehuvaa ja loput sitten sitä korjaavaa ja muutokseen suuntaavaa palautetta.
Miksei sama ajatus sopisi hyvin koteihin suhteessa lapsiin tai puolisoon sekä kommunikointiin työpaikoilla. Sen kuuleminen, että on hyvä jossakin tai toinen arvostaa ja ihailee jotakin ominaisuutta, voimauttaa ihmistä ja auttaa huomaamaan paremmin omat osaamiset ja kyvyt. Myös omanarvontunto ja itsetuntemus kasvavat hyvän ja arvostavan palautteen myötä.

Voiko arvostuksen kertomista tai hyvää palautetta opetella?
Minä uskon, että voi ja kannattaa! Arvostuksen sanominen ääneen myös usein tarttuu vastavuoroiseksi ja tulee osaksi ilmapiiriä. On selvää, että arki vie mennessään eikä ehdi huomata hyviä asioita, mutta yhtälailla kyse on tottumuksista ja siitä, että ”itsestäänselvyyksiä” ei sanota ääneen .

Kannustan ottamaan lapsen (myös murrosikäisen) kiinni itse teosta kun hän tekee jotakin hyvää tai ihailtavaa ja sanomaan sen ääneen. Kannustan myös katselemaan puolisoa joskus sillä silmällä, että hän on oma erillinen yksilö, jolla on omat erityiset lahjakkuudet ja osaamiset ja hauskat luonteenpiirteet ja osoittamaan sen jollakin tavalla tai sanomaan siitä jotakin ääneen. Työpaikalla voisi myös joku päivä puhua työkaverista hyvää selän takana ja pitää peukkuja, että se kulkeutuu myös työkaverin korviin.
Ei arvostuksen näkyvä osa tarvitse olla pelkästään sitä, että luetellaan lista asioista joita arvostan sinussa (vaikka sekin on ihan hauskaa ja terveellistä), vaan arvostus näkyy myös kiinnostuksena toisen elämää kohtaan. Se näkyy kuuntelemisena ja tosissaan ottamisena. Arvostus voi alkaa sanoilla ”Kerro lisää..” Arvostus voi pukeutua myös neuvon tai mielipiteen kysymisen tai kiittämisen ulkoasuun. Arvostuksen kertomisen on hyvä olla rehellistä. Tyttäreni hymähti lukiessaan hyvien asioiden listaa yhdessä kohtaa ja kysyi : ” Mikä toi sulku tossa huoneen siivoamisen jälkeen on, mitä siinä lukee? ” Siinä lukee ”Melko usein”, sanoin tyttärelle. Olin kirjoittanut, että huolehdit huoneestasi (melko usein). Se oli varmasti merkki, että palautteeni oli ollut harkittua ja rehellistä ja silti sinne oli mahtunut suuria sanoja. Myöhemmin käydessäni tyttäreni huoneessa huomasin listan olevan hänen huoneensa seinällä, se oli lopullinen varmistus minulle, että pohdintamme oli ollut myös tyttärelleni merkityksellistä.

 

Kristiina Silander