Harjoittelijana parisuhteessa

Harjoittelijana parisuhteessa

 

Elämä on aika monimutkaista, jos sitä tarkemmin tarkastelee. Yksi haastavimmista alueista siinä ovat ihmissuhteet – usein ennen muuta parisuhde. Kun joskus on vaikeaa ymmärtää edes itseään, miten sitten voisi oikeasti ymmärtää toista? Tunteista ja tärkeistä asioista puhuminen on vaikeaa, etenkin silloin kun on loukkaantunut ja pettynyt. Kun on toistuvasti kokenut, että toinen ei kuitenkaan kuuntele saati ymmärrä oikein, on helpompaa olla hiljaa, lakaista vaikeat asiat maton alle ja olla kuin niitä ei olisikaan. Puhutaan kauppa-asiat ja lasten kuulumiset ja hoidetaan arjen työt. Mutta kumpikin osapuoli jää pohjimmiltaan yksin, todellista kohtaamista vaille.

Joskus parisuhde vaikuttaa lähinnä taistelulajilta. Kumpikin hioo aseitaan, joilla voi satuttaa toista yhä pahemmin ja uusin tavoin. Loukkaantuminen ja ylpeys kasvattavat kumppanusten väliin muurin, jonka yli sitten herkempänä hetkenä yritetään vähän kurkistella, lepytellä. Että eikös meillä sittenkin ole ihan hyvä olla yhdessä, vaikka ihan muuta on annettu toistemme ymmärtää. Onhan meillä vielä rakkautta, onhan?

Kaiken vaikeuden, väärinymmärrysten ja loukkaantumisten takana pareilla on usein valtavasti rakkautta toisiaan kohtaan ja kaipausta lähemmäs toista. Se – pitkä parisuhde – vain on niin vaikea laji. Harvaa meistä on opetettu pyytämään anteeksi saati näyttämään omaa haavoittuvuuttamme ja tarvitsevuuttamme. Loukkaantuneena on vaikeaa kuunnella toista, suhtautua avoimesti. Minusta on lohdullista ajatella, että me kaikki olemme elämän ensikertalaisia, oikeastaan harjoittelijoita. On luonnollista, että emme aina osaa – kuinka voisimmekaan?

Kun suhtaudumme itseemme ja toisiimme parisuhteen harjoittelijoina, voimme katsella vaikeuksiamme vähän armollisemmin silmin. Sinä olet yrittänyt noilla keinoilla, noilla eväillä mitä olet saanut – minä puolestani omillani. Välillä menee pieleen, ja pahasti. Mutta harjoittelijalla on oikeus epäonnistua, tehdä pahojakin virheitä. Niitä voidaan sitten selvitellä, niistä voidaan selvitä eteenpäin.

Harjoittelemiseen kuuluu kuitenkin myös vastuuta. Vastuuta siitä, että oikeasti pyrkii oppimaan, tekemään parhaansa ja muuttamaan tarvittaessa tyyliään. Usein se merkitsee kuuntelemisen ja omasta puolestaan puhumisen opettelua. Vastuunottoa parisuhteen harjoittelussa voi olla myös ulkopuolisen avun hakeminen.

Eräs asiakkaani tuli vastaanotolle yksin. Hänen puolisonsa ei tullut kuulemma siksi, että hänen mielestään vain hullut tarvitsevat minkään sortin terapiaa ja hän ei ole hullu. Sittemmin pari erosi. Itse jäin ihmettelemään tätä vanhanaikaista käsitystä. Me remontoimme kotimme ja huollatamme automme, kutsumme korjaajan ties mille koneillemme. Miksi ihmeessä sitten emme huolehtisi paljon tärkeämmästä, parisuhteesta, kun siinä on menossa jotakin pieleen tai vaikka kun keskusteluyhteys reistaa? Joskus voi olla hulluutta jättää tilaisuus käyttämättä.

Perheneuvojan vastaanotolla istutaan puolentoista tunnin ajaksi kerrallaan peilaamaan omaa suhdetta ja sen tilannetta. Perheneuvojan tehtävänä on auttaa parin kumpaakin osapuolta kertomaan asioista omalta kannaltaan ja pitää huolta siitä, että kumpikin tulee kuulluksi. Syyllisiä ongelmiin ei etsitä, syitä kylläkin. Ulkopuolisen kysymykset voivat auttaa paria näkemään tilannettaan toisenlaisista näkökulmista, sekä löytämään pikkuhiljaa siihen helpotusta. Jo se, että välillä istutaan kaikessa rauhassa puhumaan ”meistä”, on monelle hyvin tärkeää. Vähitellen yhteys voi löytyä. Harjoittelijat oppivat taas vähän lisää.

 

Heli Pruuki
Perheneuvoja
Lahden seurakuntayhtymän perheasiain neuvottelukeskus

Moottorin sivuäänet

Moottorin sivuäänet

Tasainen moottorin käyntiääni luo turvallisuutta. Moottori toimii ja kone tekee tehtävänsä.

Kun käyntiääneen tulee sivuääniä tai moottori ”pätkii” tai ”kilkattaa”, huolestumme. Toimiiko kone niin kauan, että pääsemme perille kotiin tai satamaan? Onko kyseessä vaikeakin vika – osaanko itse korjata vai tarvitsenko huoltomiestä? Kestääkö tämä moottori vielä vai onko jo vaihdon aika? Onko kyseessä vain tuttu moottorin ominaisvika, joka tarvitsee tietyn tutun huoltotoimenpiteen?

Parisuhde ei ole kone eikä moottori. Silti jokaisessa parisuhteessa väistämättä tulee erilaisia ”kilkatuksia” ja sivuääniä, jotka huolestuttavat. Esim. saatamme toistuvasti puhua toistemme ohi: toinen puhuu tunteista ja toinen vastaa järkeilyllä; toisen paha olo tai tunteenpurkaus herättää toisessa syyllisyyttä ja ahdistusta; riidat jäävät toistuvasti selvittämättä. Usein jää tuntu, että minua ei kuultu, minun mielipiteeni, tunteeni, näkemykseni mollattiin. Tuntuu, etten tiedä, mitä puolisolleni oikein kuuluu? Parisuhde on vuosien saatossa urautunut. Pikkuhiljaa puolisot etääntyvät toisistaan. Jotkut ”kilkatukset ja nalkutukset” saatetaan jopa mieltää osaksi moottorin normaalia käyntiääntä. Motivaatio yhdessäelämiseen on hiljalleen haihtumassa.

Parisuhde ei ole vain ”kohtalon” käsissä. Meillä jokaisella on mahdollisuus vaikuttaa tekemisillämme ja sanomisillamme omaan parisuhteeseemme, sen laatuun ja toimivuuteen. Kukaan ei pysty parisuhteen jatkuvaan huoltamiseen yksin, vaan siihen tarvitaan molemmat puolisot.

Mitä varhemmin parisuhteen vahingollisiin sivuääniin puututaan ja suhdetta aletaan ”huoltaa”, sen pitempää parisuhde toimii ja antaa tyydytystä molemmille. Joskus auttaa halaus ja toisen huomioiminen, joskus yhteinen keskustelu ja tunteiden jakaminen ehkä loma kahden kesken. Joskus asiasta on hyvä keskustella luotettavien tuttujen kanssa. Joskus kannattaa tulla puolueettoman perheneuvojan juttusille. Yhtä kaikki asialle on syytä tehdä jotain mielummin heti kuin myöhemmin. Mitä kauemmin sivuäänet moottorissa jatkuvat, sitä suurempi ja hankalampi remontti on odotettavissa.

Ajanmyötä parisuhteen kiemurat saattavat mennä sellaiseen umpisolmuun, että niiden avautumiseen ei enää uskota. Silti vaikeatkin solmut on avattavissa, jos molemmat puolisot niin haluavat. Tämä vaatii paljon aikaa ja työtä. Eroaminen ei ole aina paras ratkaisu. Selvittämättömät ongelmat siirtyvät usein uuteen suhteeseen ja ilmenevät, kun arki alkaa.

Toimiva parisuhde ei missään nimessä merkitse riidattomuutta tai ongelmattomuutta tai vaikeista asioista vaikenemista. Tärkeintä on, että merkittävimmät ristiriidat kyetään puhumaan ja selvittämään vaikka ulkopuolisen tuen turvin. Ongelmanratkaisu on osa parisuhteen jokapäiväistä arkielämää. Ristiriitoja ei pidä pelätä.
Ongelmaratkaisutaidot ovat kaikkien opittavissa kuten kertotaulu tai moottorin öljynvaihto. Kriisi parisuhteessa saattaa olla merkki, että nelos-kertotaulun osaaminen ei enää riitä. Täytyy opetella kuutosen ja seitsemän kertotaulut.

Parisuhteen hoitamisen voi aloittaa eräällä hyvällä kotikonstilla: kerro puolisollesi päivittäin keskellä erilaisia arjen kiemuroita, mistä iloitset hänessä ja mitä hänen arjen tekemisistään tänään arvostat. Myöteisten asioiden sanominen ääneen puolisolle on yhtä tärkeää rakkaussuhteelle kuin hyvä voitelu moottorille.

Jouko Vesala, perheneuvoja

Näkökulmia uskottomuuteen

Uskottomuus luo parisuhteeseen syviä haavoja ja loukkaantumista. Luottamus on kadonnut ja parisuhteessa vallitsee usein ”syyllinen -uhri” –asetelma.
Toiminnallisesti syyllinen on se, joka pettää. Samalla uskottomuus kertoo myös jotain parisuhteen toimivuudesta ja usein peitetyistä ongelmista. Jotta syvistä haavoista voidaan päästä eteenpäin rakentamaan parisuhdetta ja uutta luottamusta, on syytä hahmottaa parisuhteen systeemin toimivuutta.

 

 

 

Emily Brown on hahmottanut uskottomuutta haarukoimalla erilaisia uskottomuustyyppejä. Kerron niistä nyt muutamia.

 

1. Konfliktin välttäjät  eivät ole oppineet keskustelemaan pettymyksistään eivätkä tarpeistaan.  He eivät ole oppineet riitelemään eivätkä ratkaisemaan ristiriitojaan. Avioliitoa leimaa halu miellyttää toista, itsensä uhraaminen ja täydellisyyden tavoittelu. Vihan ilmaiseminen ja kohtaaminen on heille pelottavaa. Ulkopuolinen suhde ei usein ole vakava, koska sen tarkoitus on saada puolison huomio. Avioliiton uhka ei niinkään ole ulkopuolinen suhde vaan taipumus konfliktin välttämiseen.

 

2. Läheisyyden välttäjille taas jatkuvat riidat ja konfliktit ovat tyypillisiä. Riidat ehkäisevät läheisyyttä, joka puolisoille muuten tulisi liian ahdistavaksi. Minä olen hyvä ja sinä olet paha, puoliso tuntuu hylkäävältä, pahalta ja rakkaudettomalta. Kun konflikti tulee liian suureksi tai niitä on liikaa, eroahdistus kasvaa ja jompikumpi tai molemmat puolisot etsivät läheisyyttä. Läheisyyden kasvaessa liian suureksi tanssi alkaa alusta.

 

Tällaisissa tapauksissa uskottomuus tapahtuu usein  avioliiton alkuvuosina ja pettävä osapuoli ”haluaakin” paljastua. Läheisyys on uhkaavaa ja pelottavaa. Etäisyyden pitäminen puolisoon on suojautumiskeino hylätyksi tulemisen pelolle. Avioliiton ulkopuolinen suhde on kolmiosuhde, johon liialliseksi käyvä ahdistus kanavoidaan.

 

3. Splittaus  Avioliiton ulkopuolisen suhteen kautta saadaan kosketus oman itsen kadoksissa olleeseen puoleen. Tuo tiedostamaton kadoksissa ollut puoli alkaa elää omaa elämäänsä avioliiton ulkopuolisessa suhteessa. Usein tällainen ihminen on elänyt  omantuntonsa ja vanhempiensa suuntaviivojen mukaisesti. Avioliiton ulkopuolinen suhde näyttää kaikkien hyvien voimien romahdukselta. Vaikka emotionaalinen satsaus suhteeseen on suuri, rakkauden kohde  on kuitenkin vasta toissijaisesti merkityksellinen. Tärkeämpää on oman sielun kadoksissa olevan puolen ”pelastuminen”. Jotain omassa itsessä hukkaantunutta on herännyt.

 

Perinteisesti splittaaja on keski-ikäinen vuosikymmeniä avioliitossa moitteettomasti elänyt mies ja kolmas osapuoli häntä vuosikymmeniä nuorempi naimaton nainen. Naisillekin tämän tyyppinen uskottomuus on yleistymässä. Naiset ovat kuitenkin nuorempia ja heidän rakastajansa on lähellä heidän omaa ikäänsä. Usein näillä naisilla on pieniä lapsia. Uskottomuus on pitkäkestoista kestäen jopa vuosia ja suhde on emotionaalisesti merkittävä.

 

4. Ns. uunista-ulos -tyyppisen uskottomuuden viesti puolisolle on: ”haluan ulos – saanko sinut potkaisemaan minut pellolle?” Pettävä osapuoli ei useinkaan kykene tai halua ottaa vastuuta avioliiton päättymisestä, vaikka on jo tehnyt päätöksen avioerosta. Hän toivoo puolison tekevän avioeroratkaisun, kun uskottomuus tulee ilmi.

 

Systeeminen näkökulma on hedelmällinen ja tarpeellinen, kun pyritään löytämään motiiveja uskottomuudelle,  ymmärtämään tapahtunutta ja rakentamaan parisuhdetta uskottomuuden jälkeen sekä ennaltaehkäisemään uskottomuutta tulevaisuudessa. Niin kipeä kuin uskottomuus onkin, sen ei välttämättä tarvitse merkitä parisuhteen päättymistä. Suhteen korjaaminen on mahdollista. Se vaatii työtä ja aikaa.

 

Jouko Vesala, perheneuvoja

Noidankehä poikki

Noidankehä poikki

Maaliskuun 7. päivänä 1949, eli 55 vuotta sitten kokoontui  Lahdessa seurakunnan kutsumana noin 60 henkilöä avioliittoneuvontaa koskevaan neuvottelutilaisuuteen. Pastori Matti Joensuu sanoi mm.: ”Avioliitto on kokonaisuus, jossa monet asiat kohtaavat toisensa. Suurimmalla osalla ihmisiä avioliitot ovat vaikeita. Vika on usein meidän väärissä asenteissamme. Asiat ovat usein ”noidankehässä”. Auttaaksemme meidän on saatava ”noidankehä” poikki. Aloittaessa ei saa olla mitään vaatimuksia. Noidankehä voidaan saada myönteiseksi”. Näin Joensuu kokouspöytäkirjan mukaan ja toiminta käynnistettiin.

Kun ajattelen parisuhteen parantamista, niin lähden kuitenkin ympäristön tilanteesta. Joku on kuvannut työelämän ja yhteiskuntaelämän tilaa maanis-depressiiviseksi. Toisaalta on yhä vaativampi työelämä, muutoksia tulee nopeutuvaan tahtiin. Tavallinen työaika ei tahdo riittää.  Toisaalta on depressiivinen puoli, masennus, uupumus, työttömyys, sairaudet. Jollain tavalla tahtia tulisi hiljentää. Muutama vuosi sitten Ruotsissa julkaistussa tutkimuksessa tutkittiin mm. vapaa-ajan harrastuksia. Kaikkein eniten terveyttä edisti käynti museossa. On terveellistä katsoa myös taakse päin. Perheneuvonnassa käytetty sukupuun piirtäminen ja tutkiminen ovat antaneet tietämystä omaan elämään ja käyttäytymiseen.

Toinen noidankehä voi olla esimerkiksi puheessa ja puhumattomuudessa. Keskustelun alue ja sanavarastot supistuvat, riidat ja kielteiset arviot voivat tulla tavaksi. Puhuminen on taito, jota voi harjoittaa siinä, kuin muitakin taitoja. Tärkeätä on pysähtyä asenteisiin ja ajatustottumuksiin, voisiko olla uusia näkökulmia ja uusia puheenaiheita.

Myönteinen noidankehä voi muodostua näiltä pohjilta, kun tietoisesti varataan aikaa suhteen hoitamiseksi ja vahvistamiseksi. Mitkä asiat ilahduttavat meitä? Mistä voimme antaa myönteistä palautetta? Mitä hyvää menneestä on syytä muistella ja pitää mielessä? Mitä hyvää on tulossa? Millä tavoin täydennämme toisiamme? Millä tavoin meillä on yhteistä hyvää?

Harto Maunuksela

Ajatuksia myötätunnosta

Ajatuksia myötätunnosta

Mitä on myötätunto?
Me kaikki odotamme, toivomme ja tarvitsemme osaksemme myötätuntoa. Erityisen tärkeää on myötätunnon saaminen silloin, kun kokee surua, pettymystä ja pahaaoloa. Myös ilon ja onnellisuuden jakaminen on erittäin tärkeää ja toisen myötäeläminen. Vihan kohdalla on usein kysymys siitä, kestääkö toinen minun vihani ja suuttumukseni, uskallanko suuttua? Suuttumisen perusajatus on rajan asettaminen, oppia sanomaan ” ei ”; ei niinkään huutaminen tai raivoaminen.

Tunnetason jakaminen on yksi avioliiton perusteista. Ilman jakamista ja vastaanottamista toinen henkilö jää meille tuntemattomaksi. Minulle itselleni on tärkeää oppia tutustumaan ja kuuntelemaan itseäni: omia tunteitani, tahtoani ja tarpeitani.

Myötätuntoa osoitetaan ja koetaan tunnetasolla.
Kun puoliso ilmaisee tunteensa (ilonsa, harminsa, huolensa, pahanolonsa….), niin siihen vastaaminen:

  • selittelemällä
  • yrittämällä ratkaista ongelma
  • järkeistämällä
  • torjumalla
  • syyttämällä toista
  • vähättelemällä ja nauramalla
  • vaikenemalla
  • lähtemällä pois ….ym.

Nämä kaikki merkitsevät toiselle hylkäämistä ja arvonriistoa!!

Usein hyvässä uskossa yritämme jotakin edellä mainituista tavoista. Loukkaannumme, kun toinen ei ota vastaan meidän selitystämme tai ratkaisuehdotustamme.

Tunteeseen vastataan aina tunteella, ei järkeilemällä, ei selittämällä, ei yrittämällä ratkaista asioita toisen puolesta

Toisen tunne (suru, pahaolo, pettymys …. ym. ) otetaan vastaan:

  • aktiivisella kuuntelemisella (= laittamalla lehti tai tv pois, katsomalla toista silmiin ja sanomalla: miten voit? kerro päivästäsi ….. )
  • tunnistamalla toisen tunne (= sanomalla/toistamalla se omin sanoin ääneen)
  • hyväksymällä toisen tunne ja se samalla se merkitsee toisen hyväksymistä ihmisenä
  • hellällä fyysisellä kosketuksella (halaamalla, ottamalla syliin, silittämällä …)

Tämä on yksi tapa jakaa tunteitaan ja tulla kuulluksi, tulla kohdatuksi. Eräs tärkeimpiä asioita meille ihmisinä on tulla kuulluksi ja hyväksytyiksi sellaisina kuin me olemme.

Jouko Vesala, perheneuvoja

Sukupuolten väliset erot

Sukupuolten väliset erot

Isänpäivän ympärillä puhutaan enemmän miehistä. Aika usein niissä on kehittämisajatus takana. Miehellä pitäisi olla tiettyjä taitoja ja ominaisuuksia enemmän ja taas toisia vähemmän. Tämän hetkinen tilanne ei vaikuta kovin hyvältä.

Sukupuolten välisiä eroja tarkastellessa näyttää edelleen elävän kaksi puolta. Toiset ovat sitä mieltä, että pääsyy sukupuolten väliseen eroon on kasvatuksessa ja kulttuuritaustassa. Jos lapset saavat tilaisuuden ja mallin, niin he leikkivät samoja leikkejä ja pystyvät aikuisena samoihin suorituksiin. Toiset taas ovat sitä mieltä, että sukupuolet ovat biologiselta rakenteeltaan sillä tavalla erilaisia, ettei samankaltaisuutta lähisukupolvien aikana tule. Joka tapauksessa alalta tehdään jatkuvasti tutkimuksia ja nykyisin tutkimusmenetelmät neurologian alalla ovat entistä tarkempia.

Professori Lea Pulkkinen kertoo eräässä artikkelissa yhteenvedosta, jossa oli tutkittu puolitoista tuhatta tutkimusta sukupuolten välisestä erosta älykkyydessä ja suoriutumisessa ja sosiaalisessa käyttäytymisessä. Jotkut erot olivat uskomuksia, eivätkä saaneet vahvistusta. Usein todetut sukupuolten väliset erot olivat kuitenkin tämän analyysin mukaan seuraavat:

1. Tytöt ovat kielellisesti kyvykkäämpiä kuin pojat. Tyttöjen kielelliset kyvyt kehittyvät todennäköisesti nopeammin varhaislapsuudessa kuin poikien, mutta n. 5- 11-vuotiaina tytöt ja pojat ovat hyvin samankaltaisia. Sen jälkeen tyttöjen paremmuus lisääntyy.

2. Pojat ovat parempia visuaalis-avaruudellisessa kuvittelukyvyssä murrosiässä ja aikuisiässä, mutta eivät lapsuudessa.

3. Pojat ovat  matemaattisesti kyvykkäämpiä kuin tytöt n. 12 ikävuoden jälkeen. Tilanne kuitenkin riippuu myöskin siitä, onko matemaattisessa tehtävässä enemmän kielellisiä prosesseja vai visuaalis-avaruudellisia.

4. Pojat ovat  tyttöjä aggressiivisempia fyysisesti ja kielellisesti. Erot on todettu kaikissa kulttuureissa. Erot alkavat näkyä 2 – 2½-vuotiaana. Pojilla on aggressiivisempia fantasioita kuin tytöillä. Aggressiivisuus iän myötä vähenee, miehet pysyvät kuitenkin naisia aggressiivisempina.

Jotkut yksittäiset tutkimustulokset ja kyllä käytännön kokemuskin vahvistavat varsin paljon tätä linjaa. Esimerkiksi äskettäin kerrottiin eräästä tutkimuksesta, jonka mukaan tyttösikiöt liikuttavat leukojaan paljon enemmän kuin poikasikiöt. Naisella myöskin molemmat aivopuoliskot työskentelevät enemmän yhtä aikaa. Nainen voi kuunnella eri asioita yhtä aikaa. Miehillä toinen aivopuolisko käsittelee sanallisia, toinen puolisko visuaalis-avaruudellisia asioita. Naisen aivoissa tapahtuu neurologisia muutoksia raskauden loppuvaiheessa, mitkä valmistavat lapsen vastaanottamiseen ja hoivaamiseen. 

Aikaisempina vuosisatoina näillä biologisilla  sukupuolten välisillä eroilla oli tärkeä merkitys. Se auttoi jakamaan voimavaroja ja tehtäviä oikealla tavalla ja siten tukivat elämän säilymistä. Tällä hetkellä tilanne on siinä suhteessa helpottunut. Sukupuolet voivat vapaammin toimia yksilöllisten lahjojen ja tavoitteiden mukaan. Mutta edellytetäänkö tällä hetkellä sukupuolten välillä liikaa samankaltaisuutta? Jokainen voi kehittyä ja ihmisessä on paljon käyttämättömiä mahdollisuuksia. Kuitenkin toisena puolena asiassa on se, että jokaisella on myös oikeus olla omana itsenään. Perinteiselläkin roolilla on lupansa. Vähäpuheisellakin miehellä on aito paikkansa. Naisten ei tarvitse innostua metsästyksestä tai rakentamisesta. Nykyinen maailmanaika pyrkii myös lisäämään vauhtia näihin muutosprosesseihin. Ehkä tärkeintä on pysähtyä ajattelemaan, kuka ja millainen minä olen ja mitkä ovat minun mahdollisuuteni ja mihin pyrin tässä elinympäristössäni.

Harto Maunuksela

Miehen ja naisen maailma – odotuksia ja keskustelu

Miehen ja naisen maailma – odotuksia ja keskustelua

”Koti on naisen maailma ja maailma on miehen koti.”
Tämä vanha sanonta näyttää edelleen olevan jossain määrin paikkansapitävä, kun ajattelemme miehen ja naisen kokemusmaailman erilaista kohdentumista.

Meillä lienee vahva taipumus ajatella jossain sielumme sopukoissa, että puolisoni ajattelee ja kokee asioita jossain määrin samoin kuin minä. Ja usein törmäämme ikävän tosiasiaa, että hän todellakin on minusta erillinen persoona, joka ajattelee omia ajatuksiaan ja kokee omia tunteitaan.

Keskinäinen keskustelu on parisuhteen ydinasioita. Toinen tämän veroinen ellei tärkeämpi on läheisyyden ja hellyyden osoittaminen sekä arvostuksen antaminen puolin ja toisin.

Keskustelussa on keskeistä kertoa toiselle omia toiveita, unelmia, pelkoja. Nämä ovat minun asioita, ei toisen. En tiedä toisen toiveista, unelmista enkä peloista ellei hän itse kerro ja että minä olen valmis kuuntelemaan häntä – kiinnostunut hänestä.

Psykoterapeutti ja kouluttaja Sirkku Tukiainen listasi miehen ja naisen erilaisia odotuksia puolisoltaan. Olkoon tämä keskustelun pohjaksi, sillä erilaisuus eri avioliitoissa tässä on hyvin suurta.

Nainen odottaa mieheltään kiintymystä, läheisyyttä ja hellyyttä ja että nainen on miehen silmissä kaunis ja naisellinen – mies puolestaan vaimoltaan seksuaalista täyttymystä.

Nainen odottaa keskustelua tunteista, toiveista, peloista …ym – mies puolestaan vapaa-ajan toveruutta, yhdessäoloa esim pilkillä tms., missä ei niin paljon tarvitse jutella.

Nainen odottaa vilpittömyyttä ja avoimuutta (liittyen edelliseen) – mies puolestaan vaimoltaan viehättävyyttä, niin että voi olla ylpeä puolisostaan.

Nainen odottaa mieheltään taloudellista vastuuta – mies puolestaan vaimoltaan perusvastuuta kodinhoidosta. Tämä on mielenkiintoinen odotus, sillä Suomessa naisten osuus taloudellisesta vastuuta perheessä on aika mittava samoin kuin miehet kantavat paljon vastuuta kotitöistä.

Naiset odottavat miehen antautuvan perheelle – mies odottaa vaimoltaan arvostusta ja ihailua.

Keskinäinen keskustelu arkipäivää syvemmällä tasolla ei ole aina helppoa. Sitä voi kuitenkin oppia. Tärkeää on, että kumpikin saa osakseen kuulluksi tulemisen kokemuksen ja että kummankin sanottavaa arvostetaan. Puolustelut, selittelyt ja vähättelyt vievät motivaation keskustella, kun toinen kertoo omista kokemuksistaan.
Sieluun kätketyt loukkaantumiset, pettymykset ja viha estävät tehokkaasti läheisyyden ja hellyyden osoittamisen sekä keskustelun. Niiden purkaminen on pelottavaa ja samalla hyvin tärkeää ilman syyttelyä ja puolustelua.

Jo yksikin arjen kiireitä syvällisempi keskusteluhetki viikossa tai kahdessa viikossa voi lisätä kummasti keskinäistä ymmärrystä toisesta ja samalla läheisyyttä.

Jouko Vesala

Yli- ja alivastuullisuus

Parisuhteessa näyttää usein käyvän niin, että perhe-elämän käytäntöihin on ajauduttu erilaisten mielikuvien kautta. Esimerkiksi hyvä vaimo vastaa kodista ja lastenkasvatuksesta ja mies taas joistain toisista asioista, esimerkiksi pihasta ja autosta. Toinen puolisoista on saattanut joskus tarjota apuaan esimerkiksi lasten kasvatusongelmissa tai siivouksessa ja ehkä saanut palautteena, että tekee asian ”väärin”. ”Väärin tekeminen” on usein sitä, että toinen tekee erilailla kuin toinen olisi tehnyt. Tällöin toinen puoliso helposti jättää vastuun ”oikein tekevälle” ja vetäytyy itse alivastuullisuuteen.
Työelämän vaatimukset ja omasta mukavuudestaan huolehtiminen voivat kärjistää tilanne kodissa. Lisäksi jompikumpi puolisoista voi käyttää valtaa tai syyllistämistä tai töiden vertailua, jotta hänen itsensä ei tarvitsisi ottaa vastuuta eikä muuttua. Tilanteet usein liittyvät kotitöihin ja lasten kasvatukseen sekä näiden sovittamiseen työelämän vaatimuksiin ja omaan jaksamiseen. Puhumattomuus, toisen miellyttäminen luopumalla omista tarpeistaan sekä jatkuva nieleminen vain etäännyttävät puolisoita toisistaan.
Molempien yhtäläiseen vastuulliseen ja voimien mukaan jaettuun työnjakoon ei ole muuta keinoa kuin puhuminen ja sopiminen. Tämä edellyttää usein muutosta, joka ei ole aina helppoa. Arjen vaatimukset molemmille puolisoille voivat olla hyvinkin suuret. Eri elämäntilanteissa erilaiset asiat painottuvat ja kaikkea ei voi saada. Toinen toisensa kuunteleminen ja toisen asemaan asettuminen auttavat ymmärtämään puolisoa.
Parhaimmillaan arjen vastuista on sovittu yhdessä. Puolisot jopa antavat myönteistä palautetta toisilleen arkirutiineihin liittyvistä töistä liittyvät ne sitten lasten kasvatukseen, pyykinpesuun tai vaikka auton huoltoon.
Vastuun ottaminen merkitsee muutosta elämässä ja vie ihmisenä kasvamiseen, aikuistumiseen. Kieltäytyminen vastuusta ja muutoksesta on taantumista. Tarina Peter Panista kertoo juuri tästä. Kun kaikki kadonneet pienet pojat lähtivät Mikä-Mikä-Mikä-maasta oikeaan elämään, kouluun ja kasvamaan miehiksi, Peter Pan totesi: ”Ei, kukaan ei ota minua kiinni ja tee minusta miestä.”. Niin Peter jäi ikiajoiksi Mikä-Mikä-Mikä-maahan intiaanien ja merirosvojen joukkoon kaipaamaan äitiä.
Jouko Vesala
P.S. Kiitokset Tiirismaan lukion oppilaille upeasta Peter Pan –musikaalista!!

Avioliiton rikastuttamiseksi

 AVIOLIITON RIKASTUTTAMISEKSI

Pitäkää huolta, että teillä on tasavertaiset mahdollisuudet kasvaa omien kykyjenne mukaan. Rakkaus on sitoutumista kasvamaan yhdessä.
Muodostakaa kasvutavoite suhteellenne. Päättäkää, minkälaisen tulevaisuuden te haluatte ja tehkää suunnitelma sen saavuttamiseksi.
Varatkaa säännöllisesti aikaa keskusteluun teille tärkeistä asioista.
Huolehtikaa toistenne hellyyden tarpeen tyydyttämisestä. Näin te vahvistatte suhteenne voimavaroja.
Älkää antako loukkaantumisen ja suuttumisen kasvaa muuriksi välillenne. On luonnollista, että läheisessä ihmissuhteessa on ristiriitoja. Pyrkikää käsittelemään niitä säännöllisesti ja rakentavasti.
Antakaa itsellenne ja toisillenne pienoisloma päivittäin. Sallikaa myös lapsellisten piirteiden saada tilaa elämässänne.
Kootkaa ympärillenne tukiryhmä, yhteisvastuullinen yhteisö. Aina ei kannata selvitä omin päin.
Rikastuttakaa sisäistä elämäänne ja kasvakaa hengellisesti. Jos olette itse henkisesti kesannolla, ei suhteennekaan voi olla hedelmällinen.
Kehittäkää omia lahjojanne ja vahvoja puolianne. Antakaa itsellenne ja toisillenne tilaa silloinkin kun olette yhdessä.
Etsikää yhteinen elämäntarkoitus. Löytäkää ne hyvät asiat, jotka liittävät teidät toisiinne.

Odotukset ja pettymykset

Odotukset ja pettymykset

Meillä jokaisella on sisäänrakennettuja odotuksia puolisomme suhteen eri tilanteissa. Kun häneen asetetut odotukset eivät toteudu, niin petymme. Harvoin kysymme itseltämme, mistä puolisoni tietää minun odotukseni? Tiedänkö minäkään, mitä minä puolisoltani odotan? Missä vaiheessa minä olen kertonut puolisolleni omista toiveistani ja odotuksistani.

Odotuksia liittyy ihan arjen asioihin – ”Kai puolisoni ymmärtää edes sellaisen itsestäänslevyyden, että likapyykki laitetaan koriin likapyykkikoriin, ei jätetä lattialle.” Tai toivon, että puolisoni töistä tullessaan halaa minua ja kysyy, miten voit, miten on päiväsi mennyt? Kun näin ei tapahdu, loukkaannumme ja olemme pettyneitä, vihaisia – nielemme harmimme. Kun harmeja on tarpeeksi nielty, purkautuvat ne jonkin pienen asian tiimoilta ylireaktiona. Ylireaktio kertoo, että jotain on jäänyt harmisäkkiimme kaivelemaan meitä.

Suurempia odotuksia liittyy loma-aikaan, matkoihin ja juhlahetkiin (joulu, juhannus, äitienpäivä, hääpäivä, syntymäpäivät jne.)

Lähtökohtana on syytä pitää, että puolisoni ei tunne toiveitani eikä odotuksiani. Minun tulee kertoa ne hänelle. Kun molemmat kertovat odotuksensa, avaa se mahdollisuude järjestää ja organisoida esimerkiksi loma tai matka niin, että molempien tarpeet tulevat otetuksi huomioon.

  • Millainen läheisyys ja hellyys minusta tuntuu hyvältä?
  • Mikä on tämän palautteen merkitys minulle?
  • Kuinka tärkeä se on minulle?
  • Miltä se minusta tuntuu?
  • Millaisia odotuksia minulla on sinulle, kun tulemme töistä kotiin ja edessä ovat illan työt ja touhut?
  • Mitä odotan yhteiseltä lomamatkaltamme?
  • Mitä tarpeita minulla on matkaan liittyen?
  • Millainen rakastelu ja siihen liittyvä läheisyys ja hellyys tuntuvat hyvältä?
  • Mitä odotan sinulta lasteni isänä/äitinä?

Mitä enemmän olen tietoinen omista toiveistani ja odotuksistani, sen helpompi ne on kertoa puolisolleni. Mitä enemmän puolisoni on tietooinen minun odotuksistani, sen helpompi häen on ottaa ne huomioon ja täyttää ainakin osa niistä.