Uusperheen elämää lasten kanssa

Uusperheen elämä on haasteellista ja erilaista kuin perusydinperheen elämä. Uusperheessä kohtaavat kaksi perhettä, perhekulttuuria ja vuorovaikutusmaailmaa.

Uusperheessä uuden puolison myötä tulevat mahdollisesti lapset. Ne ovat osa todellisuutta ja se on hyväksyttävä. Myös mahdolliset omat lapset ovat osa arkea, eikä heitä pidä sivuuttaa. Lapsia auttaa sopeutumaan uuteen tilanteeseen se, että normaaliin arkeen tulee mahdollisimman vähän muutoksia (esim. isovanhemmat, tuttavat, koulu, toveripiiri …)

Yksi keskeinen lähtökohta on, että suhteet ex-puolisoon on selvitettävä. Hänen kanssaan on tultava toimeen lapsiin liittyvissä asioissa. Jos suhdetta ex-puolisoon ei ole selvitetty, siitä kärsivät eniten lapset.

Rajoja ex-puolisoon joudutaan asettamaan. Tämä ei ole hänen vieraannuttamistaan lapsista. Lasten asioissa ex-puolisoiden on tultava toimeen, vaikka ero olisi ollut kuinka kipeä. Eroprosessi on tärkeää käydä loppuun ennen uutta parisuhdetta.

Kun kaksi perhekulttuuria kohtaavat uusperheessä, niin tärkeintä on opetella puhumaan. Toinen tärkeä taito on opetella tekemään sopimuksia ja pitää niistä kiinni. Entisillä taidoilla ei enää pärjää. Ei pärjännyt ehkä edellisessäkään liitossa, koska se kariutui.

Perheessä eletään aina parisuhteen vahvuuksilla, niin myös uusperheessä. Lapsen pitää voida kuulua parisuhteeseen, silloin lapsi voi hyvin. Hän voi olla lapsi. Hänellä on koti. Jos lapsi joutuu olemaan huolissaan jommastakummasta vanhemmastaan tai jos lapsi joutuu kannattelemaan vanhempiensa eroa, lapsi ei voi olla lapsi. Lapsella ei ole silloin kotia ja hän voi huonosti.

Vanhemmuus on uusperheessä hyvin monimuotoista ja monikerroksista samanaikaisesti. Kaikki myytit ja mielen kuvat joudutaan avaamaan ja miettimään ihan uudestaan. Tämä ei ole aina helppoa.

Lapsen käy hyvin, kun hänellä on paikka uudessa perheessä. Uusperheessä lapsi voi hyvin, kun vuorovaikutukset eri jäsenten välillä toimivat ja riidat kyetään selvittämään.

Uusperheen elämää tukee se, että uusperheellä on sen kaikkia jäseniä yhdistävä yhteinen juttu, rituaali tai tapa liittyvät ne sitten juhla-aikoihin, lomiin tai muuhun. Yhteiseen juttuun kannattaa panostaa.

Parhaimmillaan uusperheessä lapsi liittyy kahteen parisuhteeseen, mikäli molemmat puolisot ovat aloittaneet uuden parisuhteen. Näin lapsi voi löytää oman huolettoman lapsen paikkansa molemmissa perheissä.

Jouko Vesala
Perheasian neuvottelukeskuksen johtaja
psykoterapeutti (vet.)

ps: kirjoitus pohjaa Pekka Larkelan esitykseen Lahdessa 16.10.2014

Suojele lapsuutta

Lapsemme tarvitsevat meiltä aikuisilta monenlaista suojelua ja varjelua. Varjelemme heitä parhaan kykymme mukaan kylmältä ja kuumalta, putoamisilta ja loukkaantumisilta. Huolehdimme heidän terveydestään tarjoamalla ruokaa, lepoa, ulkoilua, liikuntaa ja puhtautta. Annamme heille virikkeitä ikään sopiviin leikkeihin ja harrastuksiin. Toisin sanoen huolehdimme lapsemme perustarpeista.

Voidakseen kasvaa tasapainoiseksi aikuiseksi, lapsi tarvitsee kuitenkin myös muuta. Lapsi tarvitsee ennen kaikkea aikuisen, joka on sitoutunut häneen ja joka iloitsee lapsesta. Jumalan luomana lapsi on ainutlaatuinen, Jumalan rakastama, toivoma ja hyväksymä. Lapset oppivat ymmärtämään elämää ennen muuta tunteiden ja kokemusten kautta. Näin ollen läheiset ihmissuhteet ja vuorovaikutus ovat tärkeitä. Jokaisen lapsen tulisi saada kokea olevansa tärkeä ja rakastettava ihminen. Myös silloin, kun hän on toiminut väärin. Hyväksytyksi tuleminen omana yksilöllisenä itsenään ilman ehtoa antaa kokemuksen armosta ja rakkaudesta.

Aikuiset luovat lapsuuden edellytykset. Lapsi tarvitsee aikuisen, joka uskaltaa asettaa rajoja ja valvoa niitä, mutta joka myös rakastaa. Hän tarvitsee aikuisen, joka on kiinnostunut lapsesta ja on läsnä tämän arjessa ohjaten ja auttaen. Aikuinen ei ole virheetön, joten on hyvä osata pyytää anteeksi, myös lapselta. Sukupolvien raja on tärkeä, koska se suojaa lapsen lapsuutta ja auttaa häntä näkemään itsensä osana sukupolvien ketjua ja suurempaa kokonaisuutta. Hyvinvoiva aikuinen jaksaa huolehtia lapsestaan hyvin. Sen tähden vanhemman on tärkeä elää myös aikuisen elämää ja varata virkistäytymisaikaa omien ystävien sekä puolison kanssa.

Lapsi tarvitsee oikeuden olla pieni ja tietämätön, keskenkasvuinen, joka vasta opettelee elämää. Hän tarvitsee rauhan kasvulleen niin, että häntä varjellaan liialta ja ennenaikaiselta tiedolta, mitä esimerkiksi median kautta voi tulla lapsen elämään. Vaarana on, että aikuisten maailma avautuu lapsen eteen liian varhain. Kaiken näkeminen ja kuuleminen repivät rikki sitä salaisuuksien verhoa, jota lapsi tarvitsee aitoon lapsuuteen. On tärkeää antaa elämän salaisuuksien paljastua lapselle vähitellen.

Kodin tehtävänä on auttaa lasta muodostamaan käsitys elämän tarkoituksesta, oikeasta ja väärästä, hyvästä ja pahasta. Kerro lapsellesi omista arvoistasi ja uskostasi. Mistä iloitset, mistä olet kiitollinen, mitä teet kun pelkäät, minkä varassa jaksat elää. Johdata lapsesi sen avun piiriin, josta itse olet saanut turvaa, toivoa ja lohdutusta. Lapsen kasvattamiseen tarvitaan kokonainen kylä. Isä ja äiti ovat tärkeimmät kasvattajat, mutta tukensa siihen antavat myös päivähoito, koulu ja seurakunta.

Minna Matilainen

(Lähde: Rakasta lasta – suojele lapsuutta, 10 teesiä vanhemmuudesta ja lapsen hyvästä elämästä, Kirkkohallituksen ja Lapsityön Keskus ry:n tekemä vihkonen)

Rakkaus arjessa

Esa Saarinen puhui avioliiton puolesta

Miten saada rakkaus kukoistamaan arjessa?

Lahden seurakuntien järjestämään luentotilaisuuteen Hotelli Grandin Arena -saaliin ahtautui mar-raskuisena pakkasiltana 1998   yli 700 ihmistä kuuntelemaan Esa Saarisen esitystä arkirakkauden iloista ja kivuista. Lukuisten esimerkkien avulla hän selvitti keskeisiä  avainkäsitteitään: rinnalla-kulkeminen, arvonriisto, puolisoiden erilainen tapa hahmottaa arkea, kuunteleminen sekä oikeus puhua elämyksistään. Esa Saarinen kehui yleisöään ”uskomattoman intensiiviseksi”. Seuraavassa joitakin näkökulmia Saarisen luennosta.

Millainen kuva sinulla on puolisostasi?

Onko versiosi puolisostasi innostava vai latistava? Rakastuessasi se on ollut innostava. Miten versio puolisosta on vuosien myötä muuttunut, kun selvittämättömät pettymykset ovat tehneet oman vai-kutuksensa?  Mikä on ollut oma osuutesi tapahtuneeseen? Meillä on erilaisia versioita ihmisistä, myös puolisostamme. Oma versiosi ei ole sama kuin mitä puolisosi todella on. Mikä versio sinulla on nyt päällä? Voimme itse vaikuttaa paljonkin versiomme muotoutumiseen.

Puolisolle eläytyvä, elämyksellinen puheoikeus

Ilman keskustelua uutta versiota myönteistä mielikuvaa puolisosta ei voi syntyä. Jäämme helposti kiinni vanhoihin haavoihin, emmekä osaa ottaa askelta, joka veisi toiseen tilaan. Riipaisevan esi-merkin Saarinen kertoi liki 50 vuotta naimisissa olleen akateemikon sanoista vaimolleen hänen kuo-lemansa jälkeen heidän vihkikirkossaan. Vasta silloin akateemikko tajusi vaimonsa arvon, rakkau-den, kauneuden ja uhrautuvaisuuden. Kuinka rikkaampi elämä olisi ollut molemmille, jos nuo sanat olisi sanottu puolison vielä eläessä.

Puolison odotusten pettäminen sekä tunteiden turhentaminen synnyttää syvän kielteisen kokemuk-sen, arvonriiston. Tarvitaan kymmenen myönteistä tunnekokemusta, että päästäisiin nolla-tilanteeseen. Sillä muistamme kielteiset asiat paremmin kuin myönteiset asiat. Toisen todellista tun-nekokemusta ei saa koskaan tietää, jos se on turhennettu vitsin tai naurun säestyksellä.

On vaikea tunnistaa omia tunteitaan. Edelleen on vaikea löytää sellaista kuvaa tunteilleen, että toi-nen edes hiukan ymmärtäisi, miltä minusta on tuntunut. Selvittämätön tilanne lisää puolisoiden henkistä etäisyyttä toisistaan ja kasaa kaunaa heidän välilleen. Jäämme haavoinemme kiinni van-hoihin kuvioihin.

Meidän tulee opetella elämyksellistä puhetta. Siinä tarkoituksena on opetella kuvailemaan omia tunteitaan. Opettelu on syytä aloittaa suhteen kannalta vaarattomalla alueella, esim. mitä innostuk-sen tunteita Mikan formula -voitto minussa herätti. Myös toinen saa oikeuden kertoa omista elä-myksistään. Jotta kertominen on mahdollista, toisen pitää osata kuunnella.

Kannattaa pohtia, siivilöikö parisuhteen arki meistä sellaista käyttäytymistä, että tuloksena on lopul-ta parisuhteen epäonnistuminen. Toivon mukaan ei.

Mitä mies ei ymmärrä naisesta parisuhteen arjessa?

1.  Jakaminen

Naiselle arjen kokemusten päivän ilojen ja huolien, murheiden ja tapahtumien, tunteiden ja suunnitelmien jakaminen miehensä kanssa on äärimmäisen tärkeää. Miehelle jakaminen on jotain epämääräistä. Miehelle suorite on tunnusomaista.  Se merkitsee ratkaisua tai neuvoa, tekoa tai päätöstä. Nainen ei välttämättä kaipaa näitä suoritteita vaan kuuntelijaa.
Naisella on lukematon määrä tiedostoja auki yht’aikaa, ja hän haluaa jakaa ne miehensä kanssa. Miehellä on kerrallaan auki vain yksi tiedosto. Ei ole ihme, että hämmennys ja väärin ymmärrys on molemminpuolista.

2. Realismi

Nainen näkee arjessa lukemattomia pieniä asioita, jotka täytyy hoitaa, ja joista täytyy huolehtia. Mies on usein sokea näille asioille ja hahmottaa helpommin suurten linjojen kertakaikkisia ratkaisuja. Nainen haluaa valaista miestään arjen tärkeistä asioista. Harvemmin se tehoaa. Mies ei kertakaikkiaan näe arjessa asioita samoin kuin nainen.

3. Kuunteleminen

Kuunteleminen ei ole neuvomista, ei ratkaisujen esittämistä, ei selitysten tarjoamista, ei sen odottamista, koska päästäisiin asiaan. Kuunteleminen on vain ja ainoastaan kuuntelemista. Kuunteleminen on katsoa puolisoaan silmiin ja eri tavoin rohkaista häntä kertomaan lisää. Lisäksi miehet kertovat asioista eri tavalla kuin naiset. Parisuhteen arjessa nainen haluaa käsitellä asioita paljon laajemmin kuin mies osaa arvatakaan.

4. Välittäminen

Naiselle on uskomattoman tärkeää, että hänestä välitetään arjessa reaaliaikaisesti. Välittäminen eilen, toissa viikolla tai viime lomalla ei auta enää tänään. Tämä vaatii mieheltä ponnistelua. Toinen seikka on välittää naisesta asenteen tasolla. Pitää tehdä asiat oikealla välittämisen asenteella. Pelkkä konemainen tekeminen ei riitä.

Naiselle on myös tärkeää, että häntä arvostetaan välittämisen tuottajana. Nainen ottaa usein matkalle paljon tavaroita eri ihmisiä varten juuri sen tähden, että hän välittää näistä ihmisistä. Naista loukkaa kuulla autossa odottavalta mieheltä kommentteja, kuinka nainen on aina myöhässä ja miksi koko ”tavaratalo” pitää ottaa joka kerta mukaan.

Mitä naiset aina eivät muista miehestä parisuhteen arjessa?

1. ”ON-OFF” –mielenlaatu

Miehen avainkäsite on ”ON- OFF” –mielenlaatu. Vain yksi tiedosto on kerrallaan auki. Miehen ajattelemattomuus, joka tästä syntyy, voi tuottaa naiselle syviä nöyryytyksen ja arvonriiston kokemuksia. Ne vaikuttavat suuttumusta ja katkeruutta miestä kohtaan. Kun nainen hakee oikeutta nöyryytykselleen, mies helposti luulee, että nyt nainen ylireagoi tai on hysteerinen pikku ajattelemattomuuden tähden. Tämä synnyttää miehelle mustia pisteitä suhteessa naiseen. Jos kummallakaan ei ole turvallista tilaa kuvailla tunteitaan, asiaa ei voida käsitellä. Se jää painamaan suhdetta ja etäännyttää puolisoita  toisistaan. 

2. Mies on unelmissaan sankari

Nainen on realisti ja mies haluaa olla sankari. Tästä syntyy vaikea yhdistelmä parisuhteen arkeen. Jos kotona ei ole tilaa miehelle sankaruudelle, hän vetäytyy sohvalle TV:n ääreen latautumaan tule-via muita sankaruuden foorumeita varten. Niitä voivat olla työ, harrastukset tai naapurin kesämökki. Tärkeää on myös, että nainen pitää miestään sankarina miehen kannalta oikeissa asioissa. Sankarin psyyke on helposti loukkaantuvaa laatua.

Jokainen mies haluaa tunnustusta hyvin hoidetusta hommasta. Pätevyyden tunne on miehelle tärkeä ja se, että hänen oma naisensa antaa tunnustusta ja arvostusta miehen pätevyydelle.

3. Miehen unelma

Miehen unelma on, että hänen naisensa olisi tyytyväinen. Silloin hänkin saisi olla enemmän rauhas-sa. Mies kokee helposti, että nainen ei ole tyytyväinen, kun hän halua vain keskustella ja jakaa ar-keaan. Mies kokee helposti naisen huolet ja pahan mielen omaksi epäonnistumisekseen, vaikka nai-nen ei sitä tarkoita jakamisen tarpeellaan..
Haasteita riittää

Parisuhteessa helpottaa oivallus, että miehellä ja naisella on erilainen tapa suhtautua ja kokea arjen tapahtumat. Tämä erilaisuus on rikkautta, ei vain ongelmien lähde. Miehellä ja naisella on myös erilaisia tarpeita, joista kannattaa keskustella. Meidän on tärkeää oppia näkemään erilaisuudessam-me puolison kauneus jo nyt. Samalla voimme oppia ruokkimaan toistemme upeuksia.

Nainen tarjoaa miehelle valtavan kehitys- ja kasvuhaasteen. Meidät on kutsuttu rakkauden tuottajik-si. Aktiivinen tuotekehittely ei olisi pahitteeksi puolin ja toisin.

Esityksensä Saarinen päätti anteeksiantamuksen ajatukseen: Hän toivoi vapautta menneiden kuvien, haavojen ja katkeruuden vankeudesta. Tunne toisen rinnallakulkemisesta antaa turvallisuutta arkeen kohdata tulevaisuus yhdessä kaikkine haasteineen.

Jouko Vesala, perheneuvoja

Tulla isäksi ja äidiksi

Tulla isäksi ja äidiksi

 

Vanhemmuus on elinikäinen kasvuhaaste. Vanhemmaksi ei synnytä. Vanhemmuuteen kasvaminen on sidoksissa omiin kokemuksiin vanhemmista ja se on sidoksissa vahvasti myös sukupuoleen, ainakin alkuvaiheessa. Karrikoiden voisi kärjistää, että odotusvaiheessa isä saattaa kokea jääneensä sivuosaan. Äiti taas voi tuntea olevansa pääosassa kantaessaan lasta yhdeksän kuukautta joka askeleella ja joka solulla. Hänelle kokemus on sekä psyykkinen että vahvasti myös fyysinen. Todellisuudessa moni isä on herkistynyt vauvan liikehdinnälle äidin kohdussa ja voi jopa todeta, että nyt lapsi on levoton.

Lapsi haastaa joka hetki kasvuun ja itsetutkisteluun vanhempiaan. Valitettavasti joskus tilanteet ajautuvat siihen, että isä ja äiti alkavat tuijotella toistensa puutteita ja laiminlyöntejä lasta kohtaan.

Äitien kohdalla tämä ilmenee usein niin, että he moittivat isien kiinnostuksen puutetta pientä kohtaan. ”Ei se osaa edes vaihtaa vaippoja”, tulee monesta suusta. Jotkut äidit kantavat syvää huolta siitä, etteivät isät pidä sylissä lapsiaan tai he eivät leiki näiden kanssa. Erityisen pulmallista näyttää olevan joillekin isille tyttöjen kanssa puuhaaminen. Äidit puolestaan voivat olla marttyyreitä omasta roolistaan. Jotkut sanovat suoraan, että minulla on tässä monta lasta huollettavana. Tunnen olevani perheen ainoa aikuinen ja lasten leikkeihinkin pitäisi vielä ehtiä.

Uudessa tilanteessa on saattanut käydä niin, että äiti on vastuunotossaan mennyt niin pitkälle, ettei isä oikein tahdo löytää roolia. Joku äiti on oikeasti tuntenut niin suurta vastuuta, että on ”kaapannut” lapset itselleen. Tällaisessa tilanteessa puhuminen puolison tai asiantuntijoiden kanssa voisi avata uusia näkökulmia arjen pyörittämiseen. Jos äiti luottaa lapsen isään, luottaa isäkin itseensä isänä, jolloin lapsikin voi olla turvallisesti sekä isän että äidin hoidossa.

 

Hanna-Liisa Konttinen

 

 

 

12-vuotiaan ajatuksia isyydestä

Millainen on hyvä isä?

Jotain viitteitä saamme, kun katsomme, mitä mieltä 12-vuotiaat tytöt ja pojat ovat hyvästä isästä. Heidän mielestään hyvä isä jotakin tämänsuuntaista:

  • Isällä on aikaa lapselle, hän ei ole aina poissa.
  • Isä ei anna tehdä hulluja, vaan asettaa rajoja.
  • Hän lohduttaa ja on sopivasti ankara.
  • Hän on huumorintajuinen ja leikkisä.
  • Hyvä isä teettää myös töitä.
  • Hän ei huuda enempää kuin on pakko.
  • Hän on siisti.
  • Hyvä isä ei aina tottele äitiä.

Tällaisia vastauksia sai dos. Jouko Huttunen tutkiessaan koti-isyyttä 90 –luvun alkupuolella.

Täydellistä isää ei ole, eikä tarvitsekaan olla. Lapsi tulee toimeen aika pienelläkin määrällä isyyttä. Isälle itselleen isyys on mielekkäämpää, kun hän oppii tuntemaan lapsensa mieltä.

Pari seikkaa on tärkeää, jotka vaativat isän aikaa ja aktiivista läsnäoloa.. Isä nauttii ja iloitsee lapsistaan ja viihtyy heidän seurassaan, on kiinnostunut heistä. Yhdessätekeminen ja yhteiset kokemukset ovat tärkeitä. Erilaiset suoritukset eivät saa mennä yhdessäolemisen edelle..

Toinen on tärkeä asia on rakentaa hyvä tunne-yhteys lapseensa. Juuri tunnetason yhteys tekee ihmissuhteesta läheisen ja turvallisen. Tunteiden jakamattomuus tai niiden turhentaminen toisessa ihmisessä luovat helposti välimatkaa läheisten ihmisten välille.

Isät ovat hyvin herkkiä ja arkojakin. Joskus herkkyys tai tunnetason neuvottomuus voivat peittyä jonkinasteiseen ankaruuteen. Tunnetason asiat voivat joskus olla isille hyvin vaikeita ymmärtää ja käsittää. Isänkin sisällä on pieni poika, joka tarvitsee paljon rakkautta ja hellyyttä.

Toisinaan se hyvä mitä tarkoitan ja yritän ilmaista puutteellisilla tunneilmaisun taidoillani, käsitetäänkin aivan väärin. Kyllähän se harmittaa. Omien tunteiden tunnistaminen ja ilmaiseminen on mahdollista. Se vaatii paljon opettelua, harjoittelua ja rohkeuttakin. Tässä isät tarvitsevat kannustusta.

Siunausta ja jaksamista kaikille isille.

Jouko Vesala, perheneuvoja 

Toimiva perhe

Toimiva perhe

Perheen toimivuus on hyvin perhekohtainen ja yksilöistäkin riippuva asia. Jokainen perheenjäsen on ainutkertainen ja kokemukset perheestä henkilökohtaisia. Seuraavassa on kuitenkin joitakin näkökulmia, joilla näyttää olevan laajemminkin katsottuna perheen hyvinvointia edistäviä vaikutuksia.

1. Yksilöityminen ja itsenäisyys

  • perheenjäsenet ovat itsenäisiä ikätasonsa edellyttämällä tavalla
  • he tuntevat vastuunsa
  • heillä on riittävässä määrin itsetuntemusta ikäänsä nähden
  • toimivassa perheessä perheenjäsenten kesken vallitsee ajattelun, tuntemisen ja arvioinnin riippumattomuus
  • perheessä suvaitaan erilaisuutta
  • yksilöitynyt ihminen tunnistaa vahvuutensa, mutta myös heikkoutensa ja pyytää tarvittaessa apua

2. Vastavuoroisuus

  • edellyttää kykyä tunneperäiseen läheisyyteen
  • kyetään luottamuksen turvin liittymään toinen toisiinsa

3. Joustavuus

  • perheenjäsenet kykenevät sopeutumaan ja joustamaan vaihtuviin olosuhteisiin ja muutosprosesseihin

4. Pysyvyys

perheenjäsenten vuorovaikutussuhteissa vallitsee:

  • turvallisuus
  • vastuullisuus

5. Selvä havaitseminen

  • henkilöillä on realistinen tietoisuus itsestä ja toisista
  • tapahtumista tehdään selvät yhteiset havainnot
  • vahvistetaan samansuuntaisesti yhdessä koetut ongelmatilanteet

5. Selvä kommunikaatio

  • tunteiden, tarpeiden ja toiveiden jakaminen
  • tiedonjako toimii perheessä hyvin, myös lapset pidetään heitä koskevissa asioissa ajan tasalla
  • väärinymmärrysten välttämiseksi annettu viesti / kommunikaatio tarkistetaan

7. Roolien vastaavuus

  • noudatetaan yhdessä sovittuja, toinen toisiaan kunnioittavia käyttäytymismuotoja
  • yksilö täydentää rooliparinsa roolia

8. Selvät sukupolvien väliset rajat

  • vanhemmat hoitavat toimeenpanevaa kontrollia
  • kukin sukupolvi liittyy läheisemmin omaan sukupolveensa eikä haeta liittolaista esim. omista vanhemmista tai lapsista

Hanna-Liisa Konttinen, perheneuvoja

Toisenlaisen lahjan ilo

Toisenlaisen lahjan ilo

 

Olin äskettäin 2- ja 4-vuotissynttäreillä. Kaksivuotias ei itse osaa odottaa lahjoja. Hän odottaa rakkaita ja tärkeitä vieraita kun heistä on puhuttu ja valmisteluja juhlaa varten tehty. Kun hän sai ensimmäisen paketin, hän kokeili sen kiharrettua pakettinauhaa päähänsä ja hetkeksi unohti koko avaamisen. Vanhemmat auttoivat paketin auki ja lapsi siirtyi leikkimään. Hän ei  osannut ajatella että hänelle on monta pakettia. Toki hän sitten  kiinnostui saamisistaan ja tutki niitä vieraittensa kanssa. Vanhemmat ilahtuivat erikoisesti vaatelahjoista. Kaikkein toiminnallisin ja mielestäni hauskin lahja oli kummitädin tekemä lorupussi, johon sai työntää kätensä  ja poimia oman kauniille pahville tekstatun runon. Lorupussista tulikin mukava ohjelmanumero pienille ja isoille vieraille.  Kaunis pussi jäi lapsen omaan naulakkoon odottamaan seuraavaa sopivaa hetkeä..

 

Nelivuotias osaa jo odottaa lahjoja, koska hän muistaa omat edelliset synttärinsä ja koska hän on ollut jo monilla vastaavilla kutsuilla. . Paketteja kertyy yli 10  koska kaikki haluavat ilahduttaa ja onnitella: mummit, kummit, lapsikaverit. Nelivuotiaan lastenhuone on jo ennestään täynnä mukavaa tavaraa. Juhlapäivän iltana siellä ja eteisessä ja vähän joka paikassa on uusien lelujen lisäksi papereita, naruja ja laatikoita. Ihanin lahja oli kuitenkin vaatepuussa illalla: se oli aamulla saatu prinsessamekko, jonka äiti oli ommellut vanhoista verhoista. Se oli koko päivän ollut päällä ja odotti uusia leikkejä!

 

Hukutammeko me lapset tavaroihin? Mihin kaikki mahtuu? Totutammeko heidät pienestä pitäen saamaan paljon lahjoja? Joulu on tulossa. Postissa jokaiseen kotiin on tullut monia värikkäitä mainoksia ja lahjaluetteloita joiden mukaan ”leluja täynnä olevissa myymälöissä tulet todelliselle joulumielelle” .Jossain mainoksessa on  irti leikattava toivelista, jossa on 19 riviä! Toivomukset voi tietysti lähettää myös ”sähköisesti kaikille sukulaisillesi ja ystävillesi yhdellä kertaa”.

 

Lahjat, antamisen ilo ja kekseliäisyys kuuluvat jouluun. Lapset tarvitsevat pakettinsa mutta me voimme miettiä kuinka monta. Entä aikuiset? ”Tuskailetko mitä antaa lahjaksi hänelle jolla on jo kaikkea? Entä jos antaisit Toisenlaisen lahjan? Lahjan, jolla saat aikaan hyvää.” Kirkon ulkomaanavulla on tänäkin vuonna hauskoja ja käytännöllisiä lahjaideoita. Voit antaa mm. Afrikkaan vuohen (30 euroa), polkupyörän (90 euroa), puuntaimia (15 euroa) tai tukea tyttöjen koulutusta sponsoroimalla koulupuvun (5 euroa!). Saat lahjastasi kortin, jonka annat läheisellesi (www.kua.fi puh.09-1802583). Oma Missiokauppamme on myös  hyvin varustautunut jouluun. Näillä lahjoilla annamme kaksinkertaisen ilon.

Hyvää jouluun valmistautumisen aikaa kaikille!

                                                                                          

Leena Hakala-Reijomaa, perheneuvoja

Yhteys

YHTEYS

 

Koskaan ei välttämättä aamulla tiedä, mitä päivä tuo tullessaan.

 

 

Kuten joskus aikaisemminkin olen huomannut ja kertonut, seurakunnan henkilöstöruokala saattaa joskus olla hyvin mielenkiintoinen paikka.

 

 

Kerran sattui samaan lounaspöytään kaksi nuorta vietnamilaista naista,jotka ovat opiskelemassa täällä Lahdessa. Se, että täällä on vietnamilaisia nuoria, ei vielä ole uutinen näinä kansainvälistyvinä aikoina. Mutta se, mitä he kertoivat uuden vuoden tavoista, oli mielestäni niin mielenkiintoista, että haluan kertoa siitä mahdollisimman monelle, kuten tässä kirjoituksessa.

 

 

Vietnamissa uusi vuosi on kiinalaisen ajan laskun mukaan helmikuun puolessa välissä, se ei tällä kertaa kuitenkaan ole oleellista. Nuoret naiset kertoivat, että uuden vuoden aattona koko suku kokoontuu yhdessä aterioimaan ja jokainen sanoo asioita suoraan sukulaiselle.

 

 

Asia voi olla hyvä, josta voi kiittää, mutta se voi olla myös asia, josta on haavoittanut mielensä. Asia sanotaan aivan täsmällisesti, sinä ja sinä kuukautena sitä ja sitä. Nuorempi henkilö voi sanoa myös vanhemmalle.

 

 

Ei voi muuta kuin kuvitella, miten paljon kaunaisuutta ja katkeruutta häviäisi Suomestakin, kun voisimme ilmaista sekä loukkaantumisemme että tuoda iloa kertomalla kiitollisuuttamme toinen toisillemme, vaikkapa vain kerran vuodessa.

 

 

Jokainen voi kohdallaan miettiä, kuinka paljon turhaa painolastia kantaa repussaan. Onko mahdollista keventää? Kun jonkun asian saa selvitetyksi, se ei enää rasita mieltä ja olo paranee.

  

 

 

Riitta Palomäki

perheneuvoja

Luopumisesta

Meidän perheelle on tullut aika jatkaa matkaa. Luopuminen tekee kipeää. Sitä joutuu irrottamaan otteensa vanhasta ja astumaan kohti uutta ja tuntematonta. Ja kuitenkin ”jollei nisunjyvä putoa maahan ja kuole se jää yksin eikä kanna hedelmää”. Joskus teemme valintoja, jotka tuovat ja tuottavat kipua. Yhtäkkiä koko elämä on pakattava matkalaukkuihin: tänne jäävät ystävät ja rakkaat..

Luopumiseen liittyy syyllisyys. Kannan vanhempana syyllisyyttä viedessäni lapseni tähän prosessiin. Näen luopumisen kivun heidän silmissään ja kuuntelen sitä. Ei ole sama asia olla yhteydessä ystävään tai isovanhempaan sähköpostitse tai puhelimitse, kuin olla lähellä ja koskettaa. Onneksi meitä on iso perhe. Ulkomaille lähdön yhteydessä korostuu se miten me voimme. Keskinäinen rakkautemme kantaa meitä. Iloitsen siitä, että lapseni ovat olleet rohkeita luomaan ystävyyssuhteita ja sitoutumaan ystävään. Uskon, ettei ystävyyden tarvitse sammua, vaan se voi kantaa kaukaakin. Toivon hiljaa sydämessäni, ettei luopumisen kipu sammuta heissä rohkeutta heittäytyä myös uusiin suhteisiin.  

On yllättävän vaikeaa luopua tavaroista ja käydä pohdintaa sen suhteen mikä on todella olennaista. Se mitä tarvitsemme säilyttääksemme juuremme, kutistuu yllättävän pieneen ja on kuitenkin hyvin merkityksellistä. Toisaalta on vapauttavaa päästää irti, sanoa tietoisesti ei tälle materian keräämiselle.

Luopuminen herättää pelkoa. Entä jos otamme liian suuren riskin ja elämä tekee katkeraksi? Luopuessaan tutusta ja turvallisesta kokee olonsa epävarmaksi. Miten helposti sitä ajattelee, että elämä on turvattua kun se on täysin omassa hallinnassa. Entäpä jos se todella on niin, että vasta elämänsä kadottaessaan sen saa? Ei kai Jumalan varaan heittäytyminen ole tyhjän päälle jäämistä? Paljon kysymyksiä ja silti jokin sisäinen varmuus kantaa: tässä on se tie jota juuri meidän tulee käydä.

Sisälläni soi laulu, hiljaa voimistuen: ”Suuri tuuli puhaltaa ja se toisen luokse toisen johdattaa. Jos se meidät erottaa, silti ikuisesti yhteen kuulutaan”. On kai aika sanoa näkemiin, jälleen näkemisen toivossa ja ilossa. Ystävyydestä ja kaikesta siitä mitä olemme yhdessä saaneet jakaa kiittäen,

nykyinen perheneuvoja, tuleva lähetystyöntekijä Heidi Laulainen

 

Aika on iloita, aika surra

                      AIKA ON ILOITA, AIKA SURRA

                     

Vuosi on vaihtunut. On tehty sekä työelämää että henkilökohtaista elämää koskevia tilinpäätöksiä. Tulokset vaihtelevat positiivisesta negatiiviseen. Monille vuosi on sisältänyt paljon hyviä päiviä. Mukaan on mahtunut iloisia yllätyksiäkin. Siellä missä päädytään miinusmerkkiseen tulokseen havaitaan ettei elämä tai työ kulkenut toivottuun suuntaan. Jokin meni vikaan, toisin kuin ennakkosuunnitelmissa oli ajateltu. Syiden ja seurausten pohtimisen jälkeen etsitään uusia keinoja toivottuun tulokseen pääsemiseksi. Samalla voidaan tarkistella tavoitteidenkin realistisuutta.

 

Olen miettinyt ihmisen mahdollisuuksia hallita elämäänsä. Viime vuosina käsitettä on viljelty erityisesti puhuttaessa jaksamisesta, terveydestä ja työhyvinvoinnista. Vuodet sairaalateologin työssä somaattisten ja psykiatristen potilaiden parissa avasivat silmäni näkemään miten hauras ja haavoittuva on ihmiselämä. Pieni hetki voi muuttaa kaiken. Silloin kaikki asiat tuntuvat menevän ylösalaisin. Elämän mukanaan tuomissa rajuissa yllätyksissä näyttäytyy todeksi Murphyn laki, jonka mukaan vaikeuksilla on taipumus kasautua.

 

Tällaisissa maisemissa olen itse tarponut menneen vuoden. Nyt näen ettei tilinpäätös ollut huono, mutta yllättävä se oli. Elämä viskoo luopumisiin toinen toisensa jälkeen – suuriin haasteisiin joihin ei ole voinut varautua. Jossain vaiheessa voi tulla hyvin tyhjä olo. Minuun se vaikutti niin että aloin nähdä sanomalehdistä vain ikäviä uutisia kuten resurssien alasajoa yt-neuvotteluissa, onnettomuuksia, murhia, tappoja jne. Luovuin lehtien selaamisesta löydettyäni antoisia kirjoja, musiikkia ja hyviä TV-ohjelmia. Voimaantumisen myötä palasin uudelleen aamuperinteeseen eli kahvikuppiin ja päivän lehteen. Tuossa vaiheessa huomasin ilokseni runsaasti myönteisiäkin otsikoita ja juttuja niiden alla. Noissa uutisissa kerrottiin päättäjien heräämisestä lasten, aikuisten ja perheiden hyvinvoinnin edistämiseen. Varhaiseen puuttumiseen on löydetty resursseja ja kehitetty luovasti uusia tukitoimia. Sama pyrkimys näkyi myös järjestöjen tarjoamissa palveluissa. Luetteloa voisi jatkaa.

 

Iloisiin uutisiin kuuluu tieto, että nuorissa on yhä enemmän heitä, jotka ovat miettineet omaa suhdettaan päihteiden käyttöön. Monet ovat valinneet alkoholittoman linjan. Aktiivisella tiedottamisella alkoholin haittavaikutuksista on ollut vaikutusta sekä nuorten että aikuisten tottumuksiin. Etelä-Suomen sanomien syrjähyppyjä koskevan nettikyselyn perusteella tuli viestiä siitä, että alle 25-vuotiaiden kohdalla pettämisen raja oli selvästi tiukempi kuin 25-40-vuotiailla. Tulosta voisi tulkita moneen suuntaan. Suhteen alkuvaiheessa on tunnetta ja tahtoa sitoutumiseen. Yhteisestä hyvästä huolehditaan. Käytännössä tämä näkyy työssäni sillä tavoin, että nuoret aikuiset ottavat yhteyttä yhä herkemmin. He hakevat ammattiapua solmujensa avaamiseen. Heillä on rohkeutta havaita suhteen huonontumisen merkkejä. He lähestyvät puhelimitse tai sähköpostin kautta. Moni on surffaillut netissä etsimässä tietoa, joka veisi ongelmissa eteenpäin. Erityisesti ilahduttaa se, että nuoret miehet ovat aloitteellisia ja sitoutuvat työskentelemään suhteensa hyväksi. Median myönteinen vaikutus on osaltaan madaltanut kynnyksiä. Enää ei ole tarpeen pitää kiinni periaatteesta, että omat asiat on selvitettävä kotona.

 

Ihmisten elämäntarinat kertovat siitä miten pienikin hyvä muisto voi olla ratkaiseva selviytymisen kannalta. Rosoisestakin historiasta löytyy muisto joka rohkaisee. Varsinaista syvähoitoa voi saada hyvien hetkien muistamisesta vaikkapa niistä kertovien valokuvien äärellä.

 

Hanna-Liisa Konttinen, perheneuvoja