Peilinä toisillemme

Peilinä toisillemme

Väitän, että yksi iso asia, mitä toivomme toisilta ihmisiltä suhteessa itseemme on peilinä oleminen.Kuten tiedämme, peilin tehtävä on heijastaa takaisin vastaanottamansa kuva. Riippuen siitä kuinka ehjä, rikki tai vääntynyt peilimme on, sen heijastama kuva voi olla joko todellinen tai jollakin tavalla vääristynyt.

Mitä tarkoittaa peilinä toisillemme oleminen? Se on sitä, että heijastamme tai palautamme toiselle jollakin tavoin vaikkapa omin sanoin toistamalla se viesti, mistä toinen on minulle puhunut. Se voi olla saman asian sanomista uudestaan esimerkiksi ”tarkoititko sitä, että…” tai ”ymmärsinkö oikein, että …”.

No, miksi näin on hyvä tehdä? Mitä merkitystä on asian toistamisella? Miksei riitä, että vain kuuntelee hiljaa tai hymähtää kuuntelun merkiksi? Varmaan toisinaan hymähtely riittää, mutta toistamisen eli takaisinheijastamisen idea ja merkitys on ensinnäkin siinä, että näin tulee varmistettua, ettäkuulija ymmärtää sanoman mahdollisimman tarkasti niin kuin sanoja on tarkoittanut eikä turhia väärinymmärryksiä tai – tulkintoja pääse tapahtumaan. Kun kuulija takaisinheijastaa viestin, sanoja pystyy tarvittaessa tarkentamaan sanomaansa esimerkiksi ”en tarkoittanut aivan sitä, vaan…”. Tätä tarkistusta olisi hyvä jatkaa, kunnes sanoja voi sanoa: ”juuri tuota tarkoitin” tai ”nyt tiedät, mitä ajan takaa tai miltä minusta tuntuu”. Vasta sitten voidaan varmistua, että kuulija on ymmärtänyt asian riittävän täsmällisesti.

Heijastamisen eli peilaamisen toinen merkitys on siinä, ettäsanoja voi varmemmin kokea tulevansa kuulluksi ja ymmärretyksi kuulijan taholta. Tämä on merkittävää, koska nimenomaan se, että kokee ja kuulee toisen ottavan vastaan ja peilaamalla osoittavan edes hitusen ymmärtävän, mitä tunnen, ajattelen tai koen, on avain hyväksytyksi ja arvostetuksi tulemisen kokemukselle. Se on avain myös kahden ihmisen aidolle kohtaamiselle ja yhteyden syntymiselle.

Entä, jos peilimme onkin osittain rikki ja kuva vääristyy? Silloin todellisen kuvan heijastaminen, oikein ymmärrys ja kohtaaminen vaikeutuvat. Erityisesti lasten kanssa huomaa, miten he tarvitsevat meistä vanhemmista mahdollisimman ehjää peiliä kasvaakseen tasapainoisiksi ihmisiksi. Lapset katsovat meidän aikuisten reaktioita heihin nähdäkseen, millaisia he itse ovat. Sanoittamalla lasten tunteita ja kertomalla rehellisesti mutta kannustavasti heidän kyvyistä ja haasteista, voimme auttaa lapsia näkemään itsensä mahdollisimman realistisesti, mutta itseään arvostavasti.

Toisillemme peilaaminen on siis aika merkittävä asia suhteessamme toisiin ihmisiin. Sen lisäksi, että kaipaamme toisen heijastusta omille viesteillemme, kaipaamme tietysti kuulla myös toisen omia näkökulmia, ajatuksia ja kokemuksia. Näiden molemminpuolisten viestien kautta mahdollistuvat yhteys ja dialogi eli yksi ihmiselon antoisimmista kohtaamisen paikoista.

Minna Matilainen

Tunteiden kertomaa

Tunteiden  kertomaa

Rakkaus, kiitollisuus, ilo, intohimo, innostus vai viha, pettymys, syyllisyys ja pelko.  Mikä sinua liikuttaa? Jokaista meitä ainakin nuo kaikki edellä mainitut  ja monia  muita tunteita noiden  lisäksi eri tilanteissa  elämämme aikana. Mutta olemmeko tietoisia tunteistamme ja siitä miten  ne oikeasti ” liikuttavat” meitä ja vaikuttavat  , kun teemme  valintojamme vaikkapa  puolison, lastemme  tai ystäviemme kanssa. Miten tunnistaa tunnetila, koska se joka tapauksessa ohjaa valintojamme elämämme hetkissä. Hahmotamme elämän hetket muutaman sekunnin jaksoina, meillä on siis aika usein mahdollisuus vaikuttaa siihen hetkeen jota elämme.  Ja se miten elämme ja miltä elämämme tuntuu, on tietysti riippuvainen tunteistamme. Elämän vaikuttavissa  juhlahetkissä ei aina  ole välttämätöntä  ruveta pohtimaan miltä minusta tuntuu, hetki vie mukanaan. Mutta joskus on hyvä pysähtyä miettimään millaisessa tunnetilassa tekee jonkin omaan tai toisen elämään liittyvän tärkeän ratkaisun. Tai vaikkapa selvittelee erimielisyyttä puolisonsa kanssa eli siis toisin sanoen riitelee. Riitelyn lopputuloksen kannalta voisi olla hyödyllistä tarttua  hetkeen  ja kysyä itseltään, mitkä ovat ajatukseni  ja tunteeni  juuri nyt ja onko niistä jotain hyötyä tässä tilanteessa ja tämän riidan  kannalta . Eli löydänkö sen viestin, joka on oman tunteeni takana. Tunteet voivat myös tulla esiin kehollisina tuntemuksina kuten sydämentykytyksenä, hengenahdistuksena, päänsärkynä tai epämääräisenä levottomuutena.  Joskus tunnereagointimme on kohtuuttoman voimakas tilanteeseen nähden, silloin saatamme ehkä reagoida myös menneisyyden ”varastosta” käsin. Toisen äänensävy esimerkiksi voi muistuttaa  samankaltaisesta  tilanteesta,  joka on koettu vaikkapa  lapsuudessa. Erityisesti näitä  menneisyydestä tulevia  tunneviestejä on joskus hyvä pysähtyä tunnistamaan ja  tutkimaan tarkemmin.  Tunteet antavat väriä elämäämme. Kun päätämme  pysähtyä oman tunteemme ääreen ja ottamaan sen sisältämän viestin vastaan,  empatiakykymme kasvaa toistenkin tunteiden vastaanottamiseen. Silloin riitatilanteessakin on helpompi  kysyä  mitä tarpeita tai viestejä on vaikkapa puolisomme suuttumuksen takana. Tunneviestien vastaanottaminen kysymällä ja kuuntelemalla vähän herkemmälläkin tavalla lisää aina puolisoiden ymmärrystä toisiaan kohtaan.  Ja silloin erimielisyyksienkin selvittäminen on helpompaa.  Ja  puolisoiden välille syntyy koskettavaa jakamista.

Ulla Alastalo

Unelmia

UNELMIA

UNELMA :  Mikä ihana sana , siinä on jo valmiiksi keveyttä ja tilaa.  Tiedätkö sinä mistä minä unelmoin? Kysymys on ehkä hieman intiimikin. Kun kerron sinulle unelmistani, otan riskin, että naurat minulle tai jopa murskaat unelmani. Entä  haluatko  kertoa, mistä sinä unelmoit? Joku on joskus sanonut: unelmat värjäävät minut sisältä,  siihen voisi jatkaa; tunnetko  minun värini ja haluatko kertoa millaiset ovat sinun värisi?  Meidän unelmiemme takana on myös usein arvoja, asioita, joita pidämme tärkeinä elämässämme ja jotka vaikuttavat valintoihimme elämässä. Se miten tosissani olen unelmieni kanssa on riippuvainen arvoistani.

Olen ihastunut unelmatyöskentelyyn, niinpä olen jo monen vuoden ajan uudenvuodenaattona ottanut ison valkoisen paperiarkin ja värikyniä ja rakentanut paperille unelmakarttani. Teen usein kaksi karttaa, toiseen kaikki aivan mielettömätkin unelmat ja toiseen ns. ”uuden vuoden lupaukset” eli ikään kuin vuoden tavoitteet työhöni, harrastuksiini ja läheisiini ja ystäviini liittyen. Kun olen katsellut vanhoja unelmakarttojani, olen huomannut, että niissä on paljon asioita, jotka ovat toteutuneet. Unelmoiminen siis kannattaa, näin olen ainakin itse kokenut. Unelmat voivat olla pieniä tai suuria, ne voivat liittyä työhön, harrastuksiin, kotiin. Edesmennyt geenitutkija Leena Palotie sanoi jossain lehtihaastattelussa, että kun unelmalleen rakentaa aikataulun ja toimintastrategian, se muuttuu tavoitteeksi.

Kuinka usein pariskunnat elävät arkeaan jakamatta unelmiaan. Olen joskus huomannut, että ihmiset kertovat unelmiaan helpommin omille ystävilleenkin kuin puolisolleen. Unelmakartan rakentaminen yhdessä puolison kanssa voi kuitenkin olla merkittävä kokemus. Siinä voi jakaa  arjen pieniä toiveitakin, erityisen kivaa onkin juuri pohtia pieniä unelmia: saisinpa silloin tällöin  aamiaisen vuoteeseen tai  vaaleanpunaisia tulppaaneja keväällä tai voisitko joskus  hieroa kipeitä hartioitani.  Parisuhteen ns. isoja unelmia olisi myös hyvä tuoda näkyväksi. Mitä voisimme tehdä, jos kaikki olisi meille yhdessä mahdollista. Silloin voi laittaa näkyviin kaikki aivan mahdottomatkin jutut, ilman mitään rajoituksia. Tästä ns. ”raakaversiosta” voisi kerätä vaikka 10 parhaiten toteuttamiskelpoista unelmaa, joille voisi alkaa rakentamaan välitavoitteita, tukijoukkoja, toteuttamisen askelia,  vastoinkäymisiin varautumista ja toteutumisen seurantaa. Tukijoukkoja voisivat olla vaikkapa läheinen ystäväperhe tai isovanhemmat (jotka voisivat mahdollistaa vaikkapa unelmoitua yhdessäoloa).

On  tärkeää nähdä , että voimme luottaa elämän kantavan. Kun uskallamme unelmoida uskomme myös johdatukseen elämässämme. Ja mitä uutta syntyykään, kun yhdistämme niitä sisäisiä värisävyjämme.

Ulla Alastalo

Varaa aikaa tärkeälle

Varaa aikaa tärkeälle – lapsille ja läheisille!

”Aika on rahaa” – sanotaan. Niinpä, elämämme päivät ovat määrätyt, joten ei ole yhdentekevää miten käytämme aikamme. Jokapäiväisillä valinnoilla vaikutamme siihen, minkälainen kokonaisuus elämästämme muodostuu. Voimmeko päiviemme päättyessä todeta, että olemme käyttäneet aikamme juuri siihen, minkä olemme nähneet tärkeäksi elämässä?

Jos ajatellaan, että nukkuminen, työ ja opiskelu vievät noin kaksi kolmasosaa vuorokaudesta. Se, mihin erityisesti pystymme vaikuttamaan on, miten käytämme jäljelle jäävän kolmanneksen vuorokaudesta? Kuinka ison palasen siitä haukkaavat televisio tai tietokone, kotityöt, liikunta, harrastukset, ystävät tai perhe? Vai viekö työ tai opiskelut kenties tästäkin osiosta osan?

Elämän ruuhkavuosia elävälle ajankäytön suunnittelu ja hallitseminen on erityisen tärkeää. Tällöin on monta tahoa, jotka kaikki vaativat osansa asianomaisen ajasta ja välillä voi tuntua, että vuorokauden tuntimäärät eivät tahdo riittää kaiken tarpeellisen tekemiseen! On ymmärrettävää, että esimerkiksi yrittäjän päivät ovat täysiä työstä, koska leipä on kiinni omasta panoksesta ja työvoiman palkkaaminen on kallista. On myös ymmärrettävää, että osan ajasta vievät kotityöt eikä liikuntaakaan voi unohtaa. Toisaalta, lasten kanssa vietettyä aikaa ei koskaan ole liikaa.

Kun ihmisiltä kysyy, mitkä ovat heidän tärkeimpiä arvoja elämässä, lähes kaikki vastaavat, että perhe tai läheiset ihmissuhteet. Perheen jälkeen tulee yleensä työ, terveys jne. Miksi on kuitenkin niin, että moni tämän päivän lapsista potee aikuisen ikävää? Miksi lapset ja nuoret valittavat, että aikuisilla ei ole aikaa heille? Muistan jonkun nyt jo aikuisen kertoneen, että hän muistaa äidistään lähinnä tämän selän, koska äiti oli aina niin kiireinen kotitöissä. Joku puolestaan on kertonut, että vanhempi oli kyllä paikalla, muttei läsnä. Myös parisuhteessa moni kokee yksinäisyyttä ja sitä, ettei ole tärkeä toiselle, kun ajan vievät työ, harrastukset tai muut askareet.

Kun aika on kortilla, asioita on laitettava tärkeysjärjestykseen ja on tehtävä valintoja. ”Kerro minulle mihin käytät aikasi, niin minä kerron mitkä ovat arvosi!” Sanonnalla on totuudenperää, koska eikö ole niin, että tärkeille asioille löytyy aina aikaa! Jos aikaa ei tahdo olla, sille raivataan sitä. Jos perhe on minulle tärkeä, tarkoittaa se, että luovun joistakin menoistani ja varaan arjessa aikaani rakkailleni. Lapset esimerkiksi tarvitsevat vanhemman, jolla on aikaa ja halua kiinnostua lapsen jutuista.

Ehdotankin meille kaikille ajankäyttömme tarkistamista ja päivittämistä. Kysy itseltäsi, mihin minä käytän kallista aikaani? Mitä ajankäytön valintani kertovat arvoistani? Elänkö arvojeni mukaisesti, vai pitäisikö minun tehdä remonttia aikani käytössä, jotta se vastaisi paremmin sitä, mitä pidän tärkeänä elämässä?  Kun välillä päivittämme tilannettamme, voimme varmemmin päiviemme lopulla todeta käyttäneemme aikamme juuri niihin asioihin mihin halusimme.

Minna Matilainen

Onnellisuustermostaatti

Onnellisuustermostaatti

Olisikohan mahdollista tehdä itsestä pysyvästi onnellinen ihminen? Sellainen ihminen, joka osaisi siirtää ajattelutapaansa kielteisistä ajatuksista myönteisten ajatusten suuntaan.  Kykenisi muuttamaan itseään ihmiseksi, josta löytäisi myönteisiä tunteita, tunnistaisi omia ja toisten tunnesävyjä, sekä kokisi hyvää oloa ja elämän iloa myös arjen hetkissä. Voisi rehellisesti sanoa, että oma tunnetilani on voittopuolisesti myönteinen, vaikka perämies tuntuukin joskus ohjaavan alusta vasten aallokkoa.  Huomaisi, että aallon heilutellessakin voi tarrautua pelastusrenkaaseen eli tukeutua aikaisempiin onnellisiin onnistumisen kokemuksiin, jotka tuovat uskoa omaan selviytymiseen.  Tämän ajatuksen mukaan onnellisia ovat ihmiset, jotka osaavat tukeutua elämiinsä myönteisiin kokemuksiin. Silloin onnellinen ihminen miettisi asioita, kuten ”aina ennenkin olen selvinnyt, mitähän tästä kokemuksesta voisin oppia uutta ja miten voisin kääntää sen vahvuudekseni”. Onnettomammat ihmiset taas suhtautuvat epäilevämmin mahdollisuuksiinsa selviytyä.  ”Tästä minä en kyllä ikinä selviä, olisihan se pitänyt arvata, että näin huonosti käy ja huonompaa on varmasti vielä tulossa!”
Arkielämässä ajatusten aitous todella punnitaankin. Yhtäkkiä edessä on tilanne, jossa on tarpeen omata taitoa suhtautua rakentavasti toiseen ihmiseen tai tilanteeseen.  Monenlaiset ajatukset ja tunteet puskevat pintaan. Silloin arvioimme, otammeko käyttöön luovuutta, avoimuutta ja kärsivällisyyttä omaan ajatteluumme. Tilanteessa punnitsemme pitäisikö nyt tehdä valintoja myönteisten elämysten suuntaan, eikä antaa valtaa kielteisyydelle. On selvitetty, että myönteiset tunteet ovat niin vahvoja, että ne kumoavat kielteisiä tunteita. Voimme itse valita, missä tunteessa aikaamme vietämme.  Annammeko perämiehen ohjata kielteisyyden aallokossa vai nousemmeko itse ohjaamaan laivaa kohti tyynempiä vesiä. Toiselta matkaajalta voi myös saada tuulta omiin purjeisiinsa, sillä kun myönteisen tunteen ilmaisee toiselle, niin sen vastaanottajakin pääsee kokemaan osan tuota samaa tunnetta ja siten jaetusta kokemuksesta tulee yhteinen.  Onnellisuus siis tuntuu osittain siirtyvän ihmiseltä toiselle ja onnellisen ihmisen seurassa on myös mukava olla.
Mutta olisiko se edes mahdollista, että ihminen voisi pysyvästi kohottaa omaa onnellisuustasoaan?  Eli pystyisi kääntelemään omaa onnellisuustermostaattiaan ihan itse! Hetkellisestihän osaamme jokainen kohottaa omaa mielialaamme vaikka suklaalla tai ostamalla itselle jotain kivaa uutta, mutta että ihan tietoisesti vaikuttaa omaan mielialaan, se vaatiikin jo matemaattista kaavaa, jolla todistaa väite toteen.  Psykologi Martin E.P. Seligman on kehitellyt yhtälön O = M+T+H, jolla pysyvä onnellisuustaso (O) saadaan toteutetuksi.  Yhtälössä M = perimässä saatu persoonallinen tapa, joka ohjaa ihmistä johonkin tiettyyn onnellisuus – tai surullisuustasoon, T = elämäntilanne ja H = tahdonalaiset muuttujat, kuten elämäntyytyväisyys, menneisyyden vatvominen tai kiitollisuus.  Tämän perusteella oman henkilökohtaisen onnellisuustermostaatin käyttöohjeisiin ja toimintatapaan kannattaa kyllä tutustua lähemmin.

Hannele Pihkakoski