Isyys

Isyyden pohdintaa 

Tässä on joitakin kysymyksiä, joiden valossa voi pohtia omaa isyyttään.

Lapsuuden isyys:

  • millainen oli isäni?
  • kuinka paljon olimme yhdessä?
  • millä tavalla isäsi ilmaisi pitävänsä/ rakastavansa sinua?
  • millaista kuria hän piti ja miten?
  • miten isäsi selvisi vastoinkäymisistään?
  • millaisia asioita opit juuri häneltä?
  • mikä oli suhteenne paras puoli, entä vaikein asia?

Isä, jota ei kuitenkaan ollut:

  • miltä tuntuu puhua hänestä?
  • mitä haluaisit sanoa hänelle juuri nyt?
  • millaisia tunteita sinulla häntä kohtaan (surullisuutta, tyytymättömyyttä, vihaa, menetyksentuntoja  ….)?
  • jos voisit puhua tästä isäsi kanssa, miten hän suhtautuisi sinuun?

Isäsi tausta:

  • kannattaa tutustua isän sukuun
  • millainen oli isäsi ja isoisäsi välinen suhde? mikä oli heidän tapansa olla yhdessä?
  • mitä isäsi oppi omalta isältään miehenä olemisesta?
  • mitä tästä on välittynyt sinulle?
  • millaista on samanlaisuus ja erilaisuus suhteessa isääsi?
  • miltä isäsi ja  äitisi suhde näytti lapsen silmin nähtynä?
  • mitä jäi kesken sinun ja isäsi välillä?
  • mitä yhteistä ja erilaista on sinun, isäsi ja isoisäsi tavassa olla maskuliininen?
  • mikä on ollut sukusi miesten vahvuus, entä heikko alue?

Millainen isä tahtoisit olla:

  • millä tavoin olet tyytyväinen suhteessasi lapsiisi?
  • mitä esteitä näet näiden suhteiden toimivuudelle?
  • millainen miehen malli olet pojallesi ja tytöllesi?
  • mikä on sinun tapasi olla maskuliininen?
  • mitkä asiat loukkaavat sinua kipeimmin?
  • miten selviät niistä eteenpäin?
  • mikä on sinun tapasi osoittaa lapsillesi rakkautta?

Jouko Vesala

Mitä kylvää, sitä niittää

Mitä kylvää, sitä niittää

Luonnossa kaikki menee järjestyksessä kylvökaudesta kasvukauteen ja sadonkorjuuseen. Monenlaisia vaikeuksia voi toki tulla, mutta periaatteessa kaikki on selkeää. Miten tämä asia ilmenee ihmisen elämässä? Pääpiirteittäin siinä näyttää olevan samat vaiheet. Kuitenkin lähemmin tarkasteluna ihmisen tilanne poikkeaa varsin paljon muusta luonnosta. Otan esiin kaksi näkökulmaa, yksilön ja perheen.

Yksilön mahdollisuudet ja vastuu

Aikuiselta ihmiseltä odotetaan monenlaisia valmiita toimintoja. Useat tilanteet sujuvatkin rutiinin mukaisesti. Esiin tulevat uudet asiat ratkaistaan joko suoraan tai vaihtoehtoja kokeilemalla. ”Harjoitus tekee mestarin”, on sananparsi. Ihmisen kohdalla kylvämisen mielikuvaa voidaan käyttää esimerkiksi urheilun päivittäisestä harjoituksesta. Siinä on myöskin sadonkorjuun aikana tulos selkeästi nähtävissä.

Haluan katsoa asiaa myös toisenlaisesta näkökulmasta. Jätän syrjään kaiken sen, minkä sallimme kylvettävän mieleemme. Mitä asioita, havaintoja, tunteita tai toimintoja itse kylvämme mieleemme? Esimerkiksi luonnossa on loppumaton määrä kaunista ja ihailtavaa, joka ravitsee mieltämme. Yhteen kukkaan tai kasviinkin voi keskittyä. Se herättää monenlaisia positiivisia tuntemuksia. Tältä pohjalta voi myös toimia luonnon hyväksi ja saada lisää positiivista aikaan. Taiteiden monipuolinen ja rikas maailma antaa myös aineksia elämästä iloitsemiseen. On ensi sijassa jokaisen omalla vastuulla, paljonko hyvää jää kylvämättä, mutta tässäkin asiassa toinen voi toistaan tukea mahdollisuuksien toteuttamiseen.

Perheen sisällä

Perheen sisällä kylvämisteemaa voi katsoa monesta näkökulmasta. Ehkä selkeimmin tämä on liitettävissä palautteen antamiseen. Minkälaista palautetta perheen jäsenet antavat toisilleen aivan selkeästi sanallisesti, mutta myös muilla viestinnän muodoilla. Vaikeampi tilanne on silloin, kun on tullut jotain selvää pettymystä. Jos esimerkiksi aviomies on unohtanut asian, mistä on puhuttu, miten vaimo reagoi siihen. Levittääkö hän loukkaantumisen tai katkeruuden siementä vai ajatteleeko hän, että tällaista sattuu ja toistaa rauhassa asian. ”Niin metsä vastaa, kun sinne huudetaan”, mutta ihminen voi jossain määrin muuttaa vaikean tilanteen positiivisella kylvöllä paremmaksi. Tilanteet toki vaihtelevat paljon ulkoistenkin tekijöitten mukaan. Muutoksen mahdollisuuksia silti on ja ihmeitäkin tapahtuu.

Harto Maunuksela