Katselen lapsia, jotka olivat tulleet aikuisen kanssa leikkipuistoon. On ilo nähdä, kun lapsen elämän peruspilareita vahvistetaan leikin ja yhteisen tekemisen kautta.

Tehdessäni töitä parisuhteiden haasteellisissa muutostilanteissa, huomaan usein miettiväni perheen lapsia, heitä yksilöinä. Vanhempien kriiseissä lapsen elämän ideologinen perheonni pirstoutuu ja arki näyttää pienen ihmisen silmissä uhkaavalta, pelottavalta ja surulliselta. Helposti aliarviomme lapsen kykyä ymmärtää, kokea tai havainnoida vanhempien ristiriitoja. Lapsi ei ole immuuni vastoinkäymisille.

Perheen toimiva yhteenkuuluvuus on ainutlaatuista lapsen kokemusmaailmassa. Sen särkyminen on monimutkainen ja vaikeasti ymmärrettävä asia. Lapsen taidot, kokemukset, itsesäätely ja sopeutumiskyky ovat erilaisia kuin aikuisilla. Yksilöllisellä tavalla lapsi vaistoaa, tulkitsee, tulee tietoiseksi tai muodostaa käsityksensä vanhempiensa kriisistä. Selviäminen on suuri haaste kaikille perheenjäsenille! Ei ole olemassa reseptejä, pikahoitoja tai toipumismalleja. Perheen huolenaiheet ja muutosvaatimukset koskettavat kaikkia. Perheenjäsenet joutuvat räätälöimään keinoja oman ja yhteisen selviytymisen kannalta ja samalla kohtaavat oman haavoittuvuutensa. Vanhempien parisuhdestressi vaikuttaa lapseen ja hänen tunnemaailmaansa, erityisesti erotilanteessa. Haasteellisen tilanteen onnistunut kertominen auttaa lasta selviämään ja vaikuttaa myönteisesti myös vanhemmuuteen. On valittava sopiva lähentymistapa, jossa vanhempi säilyttää asiallisen kerrontatavan, lämpimän sydämen ja rauhallisuuden, joka soveltuu lapsen kehitysvaiheeseen ja tarpeisiin.

Lapsi kohtaa aivan samoja tunteita kuin aikuinen: järkytystä, avuttomuutta, surua, syyllisyyttä, yksinäisyyttä, ahdistusta, ylivireisyyttä tai levottomuutta. Joskus tunnemyllerrykset voivat häiritä lapsen nukkumista, toimintakykyä ja jopa leikkimistä. Lapsella voi olla myös huoli jommastakummasta vanhemmasta ja hänen selviytymisestään. Jokainen perheenjäsen voi kokea kuuluvansa omalla tavallaan erityisavun piiriin.

Yhteenkuulumisen tunne ja keskustelu lapsen ikätasoisesti edistävät lapsen emotionaalista hyvinvointia ja toipumista. Lapsella on kykyä eheytyä ja muuttua muutostilanteiden mukaan saadessaan suojaa, toivoa ja turvaa aikuiselta. Tunne-elämän tasapainoisuuden löytämiseen tarvitaan johdonmukaisuutta ja läsnä olevaa vanhempaa.

Lapselle kertominen on aina tapauskohtaista ja yksilöllistä. Eritilanteessa lapsi tarvitsee aikaa sopeutuakseen käytännön järjestelyihin ja muutostilanteisiin. Kaiken keskellä on hyvä muistaa, että lasta ei pidä kuormittaa omilla murheillaan tai toista syyllistävillä kannanotoilla. Leikki ja yhteinen tekeminen auttavat. Leikin avulla lapsi harjoittelee, oivaltaa ja kohtaa asioita, joita ei vielä osaa. Leikki auttaa ratkaisemaan arkipäivää ja tunnetodellisuutta. Turvaa tuo myös iltarukous.

Elämän muutos- ja erotilanteissa:

  1. Selitä lapselle rauhallisesti ikätaso huomioiden.
  2. Salli heidän surunsa (älä vaadi reippautta).
  3. Ole avuksi, säilytä turvalliset rajat ja tavalliset arkirutiinit.
  4. Salli leikki, rohkaise, suojele ja anna aikaa!

Marja-Liisa Sipi
Perheneuvoja