Joulu ja Aivot

Aivot, tuo ihmeellinen elin ihmisen päässä! Ihminen on täysin riippuvainen aivoistaan kaikessa vuorovaikutuksessa toisen ihmisen kanssa. Voidaan sanoa, että aivoissa on muistimme kehto. Joulun aikahan tuo muistoja mieleemme. Missä ne joulumuistot aivoissamme oikein ovat?

Aivot ovat rakenteeltaan monimutkaiset. Aivot jakautuvat kahteen puoliskoon ja useisiin lohkoihin. Näölle, kuulolle, puhumiselle, tunneaistille, liikkeille yms. on omia alueita. Näiden alueiden välillä on lukuisia hermoratoja, reittejä, jotka yhdistelevät aisteilta tulleen informaation ja saavat aikaan erilaista toimintaa, kuten puhetta, katseen kääntymistä, kehon liikettä yms. Tärkeä aivojen lohko on etuotsalohko. Se sijaitsee otsan takana silmien yläpuolella. Se on tärkeä siksi, että se ohjaa toimintaamme ja kokoaa ja välittää aivojen muualta saamaa informaatiota aivojen muille osille. Tämä otsalohko on siis eräänlainen inhimilliselle käyttäytymiselle ominainen osa, toiminnanohjausyksikkö. Aivot ovat joustava ja mukautuva elin. Aivot vaativat huoltoa ja aktiivista käyttöä. Siten myös muisti toimii.

Niin, aivot saavat aistien kautta tietoa ulkomaailmasta ja käsittelevät sen. Voimme pohtia onko tietomme, jota aivomme käsitelevät, ainoa tieto maailmasta? Tässä kohdin ei ole kuitenkaan tilaa pohtia filosofian kysymystä onko tietoa, a priori, ennen tiedostavaa tietoa. Vai mitähän tietoa Jumala meihin on luonut? Ihmisillä on kautta olemassaoloaikansa ollut kaipuu tuonpuoleisuuteen, pyhyyteen.

Mutta missä ihmeessä ne joulumuistot oikein sijaitsevat? Mitä joulun muistoja sinulla on? Ovatko ne odotettuja, vievätkö ne lapsuuteen? Vai ovatko muistot ahdistavia, jotakin, mitä ilman voisi elää? Niin, muistot, miten ne oikein muodostuvat? Joulun aikana muistamme tunteita, tunnelmia, valoja, varjoja, tuoksuja ja ääniä. Joulun aikana muistamme miksi joulua vietetään. Tällöin voimme kysyä, mikä merkitys joululla on meille, minulle? Miksi joulua kannattaa juhlia, viettää tai hiljentyä? Jossakin aivojemme lohkoissa, reiteissä nämä asiat ja tunteet sijaitsevat. Ei varmaankaan voida osoittaa, että muistot joulusta sijaitsevat tietyssä aivojen pisteessä. Jos näin olisi, ne voitaisiin leikata kirurgisesti pois ja siten joulua ei olisikaan, ei hyviä, ei huonoja muistoja. Ehkäpä ne muistot, tunnelmat ja merkitykset ovat taltioituneina lukuisiin eri osiin aivoissa ja aivojen reitteihin osasta toiselle. Aivoissamme olevia muistoja voi hämätä ja sekoittaa erilaisilla kemiallisilla keinoilla, kuten alkoholilla ja huumeilla.

Joulun muistoja ajatellessamme esiin astuu aivoissamme hauska herra Hippocampus. Se on sellainen muodoltaan kuin antiloopin sarvet väärinpäin, alassuin keskellä päätä. Tunteiden muistamisessa mainiolla Mantelitumakkeella on suuri rooli. Hippocampus on aivoissa se elin, joka valitsee mikä on tärkeää muistaa ja mikä on toisarvoista. Hippocampus on lähellä otsalohkoa, siis toimitusjohtajaa, ja Mantelitumaketta, tunnemaaston tärkeää osaa. Hippocampus taltioi havainnoistamme oleellisen ja vie sitten asioita lyhytaikaiseen muistiimme, pitkäaikaiseen muistiimme ja palauttaa asioita, muistoja mieleemme. Voimme valita mitä muistoja joulusta jätämme lähimmäisillemme, lapsillemme, omaisillemme. Ovatko muistot ja tunteet ahdistavia, pelättäviä vai ovatko ne jotakin, mitä kaipaamme ja odotamme vuoden? Joulu tuo mieleemme, halusimme tai emme, myös sen miksi joulua vietetään. Ilman Jeesuksen syntymää meillä ei olisi joulua, meillä ei olisi muistoja joulusta.

 

Rauhallista ja aivoituksellista Joulua!

Veijo Pesonen, perheneuvoja