Kun suhteen pintaa raaputtaa, voi esiin tulla mitä vaan. Esiin voi tulla tuttua ja turvallista ja vierasta ja pelottavaa. Parisuhteessa tunteiden kieli ja ilmaisu ovat keskeistä arkipäivän elämässä. Usein niihin ei arjessa kiinnitetä huomiota. Kuitenkin, varsinkin parisuhteessa, tulee yllätyksiä ja ihmettelyä toisen reagoinnista johonkin tuttuun tilanteeseen.

Ne tunteet, joista olemme tietoisia, siis, joita pystymme nimeämään, ovat yleensä sekundaarisia tunteita. Niillä reagoimme ensin tilanteeseen. Usein niiden takana on jokin ensisijainen, primääri tunne. Se on varsinainen syvä tunne, joka usein ohjaa elämää.  Tuo tunne voi ilmetä varsin erikoisesti.  Suhteen toinen osapuoli voi ihmetellä, miksi hänen mielestään pikku juttu, voi päätyä katastrofaalisesti.  Varhaisten tunteiden tavoittaminen voi olla työn takana. Usein se vaatii terapiaa. Myös itsekseenkin jokainen voi pohtia, miksi minuun vaikuttaa jokin arkinen asia niin suuresti. Pari voi keskenään oppia löytämään niitä tapoja, joilla he vuorovaikuttavat toisiinsa, varsinkin tunteiden pohjalta.

Ihmisellä on synnynnäinen tarve saada toteuttaa itseään mahdollisimman hyvin. Tämä tapahtuu parisuhteessa tunteiden tasolla. Ns. primaaritunteiden taustalla on usein varhaisen kiintymyssuhteen laatu. Parisuhteessa varhainen kiintymyssuhde aktivoituu, koska parisuhde on läheinen ja ainutlaatuinen lähisuhde.

Matti ja Maija tulivat tilanteeseen, jossa Matti suuttuu kovasti silloin kun Maija ei ilmoita, että myöhästyy töistä kotiin tullessa. Terapiassa he pohtivat, miksi näin iso katastrofi tulee sinänsä kymmenen minuutin vuoksi. Asiaa pohdittuaan useita kertoja terapiassa, Matti ymmärtää, että hänen raivonsa takana on lapsuudessa koettu hylkääminen. Isä ei tullutkaan sovitusta töistä, vaikka oli luvannut. Vanhimpana lapsena hän joutui ottamaan vastuuta nuoremmista sisaruksista, koska vanhemmat olivat eronneet, eikä äiti ollut käytettävissä. Isän myöhästyminen oli pelottavaa ja Matti oli vihainen isälle. Matti oli tuolloin vasta 8v pikku poika. Pitkän pohdinnan jälkeen Maija ymmärsi, että Matti oli haavoittunut jo pikku poikana. Raivo, jota Matti koki, oli hänen haavoittavuuttaan. Matin ymmärrys omasta haavoittuvuudestaan avasi hänet ymmärtämään omaa reaktiotaan. Maijalle löytö oli merkittävä. Maija ymmärsi, että Matti ei hänelle raivoa kymmenen minuutin vuoksi, vaan Matti haavoittuvainen ja peloissaan. Primääritunteena oli pelko. Taistellessaan Matin kanssa, Maijan käytös muuttui lohduttavaksi, eikä ollut enää tarvetta vastata kiukkuun kiukulla. Matti myös ymmärsi itseään ja oppi rauhoittamaan itsensä.

Kun pintaa raaputtaa…