Luopumisesta

Meidän perheelle on tullut aika jatkaa matkaa. Luopuminen tekee kipeää. Sitä joutuu irrottamaan otteensa vanhasta ja astumaan kohti uutta ja tuntematonta. Ja kuitenkin ”jollei nisunjyvä putoa maahan ja kuole se jää yksin eikä kanna hedelmää”. Joskus teemme valintoja, jotka tuovat ja tuottavat kipua. Yhtäkkiä koko elämä on pakattava matkalaukkuihin: tänne jäävät ystävät ja rakkaat..

Luopumiseen liittyy syyllisyys. Kannan vanhempana syyllisyyttä viedessäni lapseni tähän prosessiin. Näen luopumisen kivun heidän silmissään ja kuuntelen sitä. Ei ole sama asia olla yhteydessä ystävään tai isovanhempaan sähköpostitse tai puhelimitse, kuin olla lähellä ja koskettaa. Onneksi meitä on iso perhe. Ulkomaille lähdön yhteydessä korostuu se miten me voimme. Keskinäinen rakkautemme kantaa meitä. Iloitsen siitä, että lapseni ovat olleet rohkeita luomaan ystävyyssuhteita ja sitoutumaan ystävään. Uskon, ettei ystävyyden tarvitse sammua, vaan se voi kantaa kaukaakin. Toivon hiljaa sydämessäni, ettei luopumisen kipu sammuta heissä rohkeutta heittäytyä myös uusiin suhteisiin.  

On yllättävän vaikeaa luopua tavaroista ja käydä pohdintaa sen suhteen mikä on todella olennaista. Se mitä tarvitsemme säilyttääksemme juuremme, kutistuu yllättävän pieneen ja on kuitenkin hyvin merkityksellistä. Toisaalta on vapauttavaa päästää irti, sanoa tietoisesti ei tälle materian keräämiselle.

Luopuminen herättää pelkoa. Entä jos otamme liian suuren riskin ja elämä tekee katkeraksi? Luopuessaan tutusta ja turvallisesta kokee olonsa epävarmaksi. Miten helposti sitä ajattelee, että elämä on turvattua kun se on täysin omassa hallinnassa. Entäpä jos se todella on niin, että vasta elämänsä kadottaessaan sen saa? Ei kai Jumalan varaan heittäytyminen ole tyhjän päälle jäämistä? Paljon kysymyksiä ja silti jokin sisäinen varmuus kantaa: tässä on se tie jota juuri meidän tulee käydä.

Sisälläni soi laulu, hiljaa voimistuen: ”Suuri tuuli puhaltaa ja se toisen luokse toisen johdattaa. Jos se meidät erottaa, silti ikuisesti yhteen kuulutaan”. On kai aika sanoa näkemiin, jälleen näkemisen toivossa ja ilossa. Ystävyydestä ja kaikesta siitä mitä olemme yhdessä saaneet jakaa kiittäen,

nykyinen perheneuvoja, tuleva lähetystyöntekijä Heidi Laulainen