Mykkäkoulun valeopettaja

MYKKÄKOULUN VALEOPETTAJA

 

Koulujen kevätjuhlat ovat jo ovella. Opettajien ja oppilaiden kouluvuosi päättyy suvivirteen ja loma voi alkaa. Monille kevät on myös valmistumisen aikaa. Loman jälkeen elämä jatkuu jossain muualla kuin tutuksi tulleessa opinahjossa. Onnittelut kaikille valmistuville ja valkolakkinsa saaville ylioppilaille!

Toisin kuin muut koulut, mykkäkoulut jatkavat toimintaa keskeytyksettä kesälläkin. Mykkäkouluun kukaan ei pyri eikä se valmista mihinkään, mutta sen penkit kuluvat ahkerien oppilaiden takamusten alla. Mykkäkoulun salaperäisen suosion vuoksi päätin haastatella sekä koulussa parhaillaan opiskelevia sekä koulunsa syystä tai toisesta päättäneitä. Haastateltavien nimet muutettu.

Yksi tunnollinen mykkäkoululainen, Pekka 39,  kirjoittaa sähköpostivastauksessaan: ”Tämä on aivan erilainen koulu kuin oppivelvollisuuskoulut, joissa opettajan johdolla käydään käsiksi milloin mihinkin aiheeseen. Täällä keskitytään yhteen aiheeseen kaikessa ahdistuksessa eivätkä kellot soita välitunnille eivätkä sieltä pois. Oppitunnit, jos niitä voi sellaiseksi nimittää, saattavat kestää monta päivää ilman taukoa. Satunnaisesti ruokailen koulupäivän aikana, mutta tietysti yksin ja toisilta salaa. Kukaan koulumme oppilaista ei erityisemmin pidä ruokailuista eikä oikeastaan mistään muustakaan. Siinä tämän koulun kiehtovuus onkin, täällä on oikein paha olla. Kiinnostuminen jostakin, saati innostuminen on vastoin koulumme pitkiä ja kunniakkaita perinteitä. Ketään ei siis tarvitse motivoida mihinkään.”

”Joskus vierailijat käyvät tutustumassa opinahjoomme. Aluksi he ovat hämmästelleet hiljaisuutta, joka koulussamme vallitsee, mutta yksikään vierailija ei ole viipynyt luonamme kovin pitkään. En oikein ymmärrä, miksi aluksi niin provosoivan puheliaat ihmiset ovat pian ähisseet vihaisina ja luikkineet tiehensä. Ehkä tämä on juuri se syy, miksi taidan jollain tavalla pitää vierailijoista. Nautin katsella, kun he silminnähden ärsyyntyvät. Jotkut jopa äksyilevät toisilleen”, toteaa eräs toinen mykkäkoululainen, Liisa 57.

Tapaamani mykkäkoulun entinen oppilas, Ilona 31, kuvaili koulusta erottamistaan näin. ”Kaikki alkoi siitä, kun jouduin rehtorin puhitteluun. Ymmärsin sanoittakin syyn: olin hymyillyt ja vinkannut silmää vierustoverilleni kesken koulupäivän. Sain jälki-istuntoa ja mikä erikoisinta, valvojana oli joku sijainen. Ensin minua suututti, kun huomasin hänen rikkovan lähes kaikkia koulumme sääntöjä. Sitten tapahtui jotain aivan merkillistä. Aivan kuin minut olisi siirretty johonkin minulle outoon tilaan tai henkiseen ulottuvuuteen. Katselin ympärilleni enkä tiennyt, missä olin. Aikaisemmin minun oli vaikea ilmaista itseäni, mutta nyt osaan kuvailla kokemaani monin sanoin. Ensinnäkin koin avoimuutta. Opettaja oli aidosti ja turvallisesti läsnä. Tilanne oli helpottavan kiireetön, mutta ei ahdistavan pysähtynyt. Yllätyin siitä miten samanarvoisesti hän kohtasi minut ja oli kiinnostunut minusta. Olin tottunut jäykkiin rakenteisiin, mutta nyt joustavuus ja pakottomuus kutsuivat minua johonkin uuteen. Väliimme syntyi uutta luova tila.”

Ilona vaikuttaa innostuneelta ja hänen innostuksensa tuntuu tarttuvan minuunkin. Ilona jatkaa:
”Havahduin siihen, että minua vastapäätä istui henkilö, joka kuunteli minua sellaisella tavalla, että koin sisäistä tarvetta puhua. Ja minä puhuin ja puhuin eikä siitä meinannut tulla loppua. En tiennytkään, että minulla oli niin paljon puhuttavaa. Sinä siunattuna päivänä minut erotettiin mykkäkoulusta. Sijainen kuulemma paljastui myöhemmin oikeaksi valeopettajaksi. Olen tavannut häntä erottamisen jälkeen ja oppinut häneltä myös kuuntelemisen taitoja. En tiennytkään, että kuunteleminen voi olla näin mielenkiintoista ja vuorovaikutteista”, toteaa Ilona lopuksi ja toivottaa työniloa.

Kiitos haastatelluille ja vuorovaikutteista kesää kaikille!

 

Timo Poikolainen
perheneuvoja