Näkökulmia uskottomuuteen

Uskottomuus luo parisuhteeseen syviä haavoja ja loukkaantumista. Luottamus on kadonnut ja parisuhteessa vallitsee usein ”syyllinen -uhri” –asetelma.
Toiminnallisesti syyllinen on se, joka pettää. Samalla uskottomuus kertoo myös jotain parisuhteen toimivuudesta ja usein peitetyistä ongelmista. Jotta syvistä haavoista voidaan päästä eteenpäin rakentamaan parisuhdetta ja uutta luottamusta, on syytä hahmottaa parisuhteen systeemin toimivuutta.

 

 

 

Emily Brown on hahmottanut uskottomuutta haarukoimalla erilaisia uskottomuustyyppejä. Kerron niistä nyt muutamia.

 

1. Konfliktin välttäjät  eivät ole oppineet keskustelemaan pettymyksistään eivätkä tarpeistaan.  He eivät ole oppineet riitelemään eivätkä ratkaisemaan ristiriitojaan. Avioliitoa leimaa halu miellyttää toista, itsensä uhraaminen ja täydellisyyden tavoittelu. Vihan ilmaiseminen ja kohtaaminen on heille pelottavaa. Ulkopuolinen suhde ei usein ole vakava, koska sen tarkoitus on saada puolison huomio. Avioliiton uhka ei niinkään ole ulkopuolinen suhde vaan taipumus konfliktin välttämiseen.

 

2. Läheisyyden välttäjille taas jatkuvat riidat ja konfliktit ovat tyypillisiä. Riidat ehkäisevät läheisyyttä, joka puolisoille muuten tulisi liian ahdistavaksi. Minä olen hyvä ja sinä olet paha, puoliso tuntuu hylkäävältä, pahalta ja rakkaudettomalta. Kun konflikti tulee liian suureksi tai niitä on liikaa, eroahdistus kasvaa ja jompikumpi tai molemmat puolisot etsivät läheisyyttä. Läheisyyden kasvaessa liian suureksi tanssi alkaa alusta.

 

Tällaisissa tapauksissa uskottomuus tapahtuu usein  avioliiton alkuvuosina ja pettävä osapuoli ”haluaakin” paljastua. Läheisyys on uhkaavaa ja pelottavaa. Etäisyyden pitäminen puolisoon on suojautumiskeino hylätyksi tulemisen pelolle. Avioliiton ulkopuolinen suhde on kolmiosuhde, johon liialliseksi käyvä ahdistus kanavoidaan.

 

3. Splittaus  Avioliiton ulkopuolisen suhteen kautta saadaan kosketus oman itsen kadoksissa olleeseen puoleen. Tuo tiedostamaton kadoksissa ollut puoli alkaa elää omaa elämäänsä avioliiton ulkopuolisessa suhteessa. Usein tällainen ihminen on elänyt  omantuntonsa ja vanhempiensa suuntaviivojen mukaisesti. Avioliiton ulkopuolinen suhde näyttää kaikkien hyvien voimien romahdukselta. Vaikka emotionaalinen satsaus suhteeseen on suuri, rakkauden kohde  on kuitenkin vasta toissijaisesti merkityksellinen. Tärkeämpää on oman sielun kadoksissa olevan puolen ”pelastuminen”. Jotain omassa itsessä hukkaantunutta on herännyt.

 

Perinteisesti splittaaja on keski-ikäinen vuosikymmeniä avioliitossa moitteettomasti elänyt mies ja kolmas osapuoli häntä vuosikymmeniä nuorempi naimaton nainen. Naisillekin tämän tyyppinen uskottomuus on yleistymässä. Naiset ovat kuitenkin nuorempia ja heidän rakastajansa on lähellä heidän omaa ikäänsä. Usein näillä naisilla on pieniä lapsia. Uskottomuus on pitkäkestoista kestäen jopa vuosia ja suhde on emotionaalisesti merkittävä.

 

4. Ns. uunista-ulos -tyyppisen uskottomuuden viesti puolisolle on: ”haluan ulos – saanko sinut potkaisemaan minut pellolle?” Pettävä osapuoli ei useinkaan kykene tai halua ottaa vastuuta avioliiton päättymisestä, vaikka on jo tehnyt päätöksen avioerosta. Hän toivoo puolison tekevän avioeroratkaisun, kun uskottomuus tulee ilmi.

 

Systeeminen näkökulma on hedelmällinen ja tarpeellinen, kun pyritään löytämään motiiveja uskottomuudelle,  ymmärtämään tapahtunutta ja rakentamaan parisuhdetta uskottomuuden jälkeen sekä ennaltaehkäisemään uskottomuutta tulevaisuudessa. Niin kipeä kuin uskottomuus onkin, sen ei välttämättä tarvitse merkitä parisuhteen päättymistä. Suhteen korjaaminen on mahdollista. Se vaatii työtä ja aikaa.

 

Jouko Vesala, perheneuvoja