Neljä ratsumiestä -eron ennusmerkkejä

Neljä ratsumiestä – eron ennusmerkkejä

Parisuhde tuo elämään paljon kaivattua ja hyvää tyydytystä. Samalla parisuhteessa koetaan kipuja ja pettymyksiä. Miten löytää tyydyttävä ja kestävä suhde, joka voisi olla molemmille luottamuksen ja rakkauden lähde ratkaisemattomista ongelmista huolimatta? Yksioikoisia vastauksia ei ole, mutta joitakin lainalaisuuksia parisuhteeseen kuuluu. Eräs iso asia parisuhteessa onnistumisessa on oman itsensä tunteminen ja puolisosta kiinnostuminen. Toinen iso asia on oppia kantamaan vastuu omista tunteistaan, sanomisistaan, teoistaan, tekemättä jättämisistään …. jne., eikä sysätä omaa vastuutaan puolisolle.
John Gottman on pitkään tutkinut parisuhteen onnistumisen edellytyksiä sekä eroon liittyviä ennusmerkkejä. Keskeinnen hyvän parisuhteen tunnus on ystävyys ja molemminpuolinen kunnioitus. Tärkeää on ottaa vaarin yhteisistä hetkistä, rakentaa luottamusta sekä osoittaa huolenpitoa ja hellyyttä arkisissa päivittäisissä toimissa niin, että toinen sen kokee huolenpidoksi.
Eron ennusmerkkeinä John Gottman pitää käyttäytymistä, jota hän kutsuu neljäksi ratsumieheksi. Näitä ovat ivallinen halveksunta, repivä kritiikki, puolustuskäyttäytyminen ja vaikeneminen (mykkäkoulu). Ivallinen halveksunta on keino osoittaa toisen huonommuus ja tyhmyys sekä tuoda se julki. Repivä kritiikki on puuttua toisen persoonaan, mielipiteisiin, käyttäytymiseen yms. jossa ei lainkaan etsitä toisen hyvää. Siinä pyritään vain nujertamaan toinen. Puolustuskäyttäytymissessä on jumiuduttu oman aseman, mielipiteen, muistikuvan yms. puolustamiseen. Ajatuksena on, että minun ei tarvitse oppia toiselta mitään, sillä kaikki viisaus on minussa itsessäni. ”Juupa – eipäs” –väittely voi jatkua vuosikausia, ja lopputuloksena on vain yhä suurempi etääntyminen toisesta. Vaikeneminen ja mykkäkoulu taas on tehokas keino syyllistää toista ja jättää hänet yksin.
Eron merkkeinä ovat lisäksi erittäin vahvojen tunteiden ylivoima ja niiden valtaa joutuminen ja kohdistaminen toiseen. Kun suhteesta puuttuvat rauhan tunnustelut jai rauhaan pyrkiminen, jäävät tehdyt haavat korjaamatta. Kun sovintoyrityksiä ei ole, ollaan puolustusasemissa ja kumpikin alkaa omassa mielessään kirjoittaa negatiivistä yhteistä historiaa.
Gottman lisää vielä viidennen ratsumiehen ja kutsuu sitä vastaanhangoitteluksi. Tämä viimeistään tekee tyhjäksi sovitteluyritykset. Paisuhteen loppu häämöttää, kun parin keskinäiset ongelmat tuntuvat niin vaikeilta, että ongelmista puhuminen tuntuu turhalta ja turhauttavalta. Vaihtoehtona on yrittää selviytyä yksin, omin voimin. Pari alkaa elää yhteisen elämän sijasta rinnakkaista elämää. Eristyneisyydestä ja yksinäisyydestä tulee vallitseva tunne.
Gottmanin tutkimusten mukaan parit odottavat keskinmäärin noin kuusi vuotta tyytymättömyyden merkkien ilmaannuttua ennenkuin hakevat apua. Tämä on pitkä aika. Parisuhteessa tarvitaan sietokykyä. Tuntuu surulliselta, että kun samantyyppisiin ongelmiin ja konfikteihin törmäätään viikosta ja kuukaudesta toiseen, niihin ei aleta etsiä apua ennenkuin on usein jo liian myöhäistä. Alkuvaiheessa ongelmat ovat helpommin ratkaistavissa, kun yhteistä negatiivistä historiaa ei ole ehtinyt kertyä vielä paljon.
Kaikissa parisuhteissa on omat ongelmansa. Se on normaalia. Toivon, että avun hakeminen on yhtä normaalia. Monet ongelmat ovat ratkaistavissa ja niidenkin, jotka eivät ole ratkaistavissa, kanssa voi oppia elämään.
Jouko Vesala
Perheasian neuvottelukeskuksen johtaja

Lähde: Vuokko Malinen ja Paula Alkio, toim: Parisuhde, intiimiys, seksuaalisuus. Väestöliitto 2004

Tammikuu 2008