Olipa kerran poika, joka rakasti tyttöä

Olipa kerran poika, joka rakasti tyttöä.
 -Nicole Krauss-

Vuosia sitten minulla oli ilo olla läsnä tilaisuudessa, jossa aviopari juhli 20 vuotta kestänyttä avioliittoaan uudistamalla vihkilupauksensa lasten, sukulaisten, ystävien ja papin läsnä ollessa.  Juhla oli juuri sellainen kuin parikin; omaperäinen, hauska ja mieleenpainuva, mutta myös koskettava ja herkkä.  Paria haastateltiin juhlan aikana ja heiltä kysyttiin monia kysymyksiä, joista vain yksi on jäänyt mieleeni. Se oli erään miehen esittämä kysymys: ”Mikä teillä sujuu niin hyvin, että vieläkin olette onnellisesti yhdessä?” Ei mennyt kuin hetki, kun jo vastaus kuului lähes yhdestä suusta: ”Puhuminen ja kuunteleminen”. 
Niinpä.  Siinä on yksi onnistuneen parisuhteen kulmakivistä.  Toisen kuunteleminen on itse asiassa paljon vaikeampaa kuin luulisi. Vaikeampaa se on kuin puhuminen. Ei ole helppoa kuunnella toisen näkökulmaa asiasta ja laittaa omat ajatukset ja mielipiteet sivuun.  Niin paljon olisi itselläkin sanottavaa ja suuri tarve tulla kuulluksi.  Ristiriitatilanne tuo kehään vielä enemmän haasteita. Ettei vain kävisi niin, että minä en saisikaan tilaisuutta sanoa sanottavaani? Entä jos toinen ei ollenkaan minua kuuntele? Ristiriitatilanteessa usein jatkamme omaa puhettamme, koska haluamme sillä varmistaa tulleemme kuulluksi.  Ja onhan se ironista, että näin käyttäytymällä takaamme vain sen, ettei meitä oikeasti kuunnella. 
Parisuhteen tärkeimpiä palasia ovat sanat.  Jokaiselle meistä on tärkeää löytää ihminen, joka kuuntelee ja ymmärtää näitä ääneen lausuttuja sanoja.  Toisinaan voi itsensä joutua ihan pakottamaan kuuntelemaan siten, etteivät omat ajatukset pyöri mielessä täyttäen mielen kokonaan. On arvioitu, että ihminen kuuntelee toista keskimäärin vain 17 sekuntia, jonka jälkeen hän keskeyttää toisen. Tästäkin ajasta osan hän on miettinyt mitä itse sanoisi seuraavaksi.  Aktiivinen toisen kuunteleminen vaatii päätöksen keskittyä toisen sanomaan.  Minä ihan todella haluan ymmärtää, mitä minulle tahdot sanoa. Yritän olla keskeyttämättä, provosoitumatta ja oikomasta sinun puheitasi. Keskityn tähän hetkeen unohtaen menneet riidat ja luovun halustani osoittaa olevani oikeassa.  Minä viestitän katseellani ja ruumiillani, että minä kuuntelen.
Usein kuuntelijaa houkuttaa suodattaa kuulemansa viesti oman suodattimen läpi.  Suodattimet me olemme muovanneet entisistä kokemuksistamme ja tunteistamme.  Ei ole itsestään selvää sekään, että muistamme olla tulkitsematta toisen sanomaa. Silloin pystymme kuulemaan vain sen mitä hän nyt minulle kertoo.  Väärin kuulemista ja ymmärtämistä voi kuulija vähentää esittämällä tarkistavia kysymyksiä: ”Tarkoititko että…?”, ”Ymmärsinkö oikein…?” On hyvä muistaa, että toisen ymmärtäminen ei edellytä samaa mieltä olemista.  Taitava kuuntelija osaa kuulla viestissä välittyviä tunnetiloja, jolloin puolisoille välittyy kokemus toisen kohtaamisesta ja heidän välisen yhteyden lujittumisesta. 
Jos ei ole kuuntelijan osa helppo, niin ei puhujakaan aina helpolla pääse.  Parisuhteessa toiselle avautuminen on hyvin tärkeää, mutta sen täytyy olla vapaaehtoista, ei kenenkään pakottamaa.  Jokaisella meillä on oikeus yksityisyyteen ja omaan ajoitukseen, jolloin kokee olevansa valmis paljastamaan omia tunteita ja ajatuksia toiselle.  Sanoilla voidaan parantaa, mutta myös haavoittaa ja tuhota. Ne voivat etäännyttää ja loukata. Vihastuneenakin on tärkeää oppia valitsemaan sanojaan, sillä sanoilla on suuri voima ja vaikutus.  
Ajatellessani kertomani juhlan päähenkilöiden parisuhteen koukeroita, näyttää siltä, etteivät pelkkä kommunikointi ja hyvät sosiaaliset taidot yksin riitä.  Tarvitaan syvemmällä tasolla tapahtuvaa vuorovaikutusta ja tunnevuorovaikutusta.  Loppujen lopuksi parisuhde on ennen kaikkea kahden ihmisen jaettu henkinen prosessi, jossa aito kuuntelu on yksi vilpittömimmistä arvostuksen osoituksista toista kohtaan.
 
Hannele Pihkakoski