Ota haaste vakavasti – ja itsesi kevyesti!

Ota haaste vakavasti – ja itsesi kevyesti!

 

Elämä on niin vakava asia, että se kannattaa ottaa kevyesti, olen joskus puolileikilläni sanonut. Se, mitä ei voi tehdä pilke silmäkulmassa, kannattaa usein jättää tekemättä kokonaan. Itseään ei ainakaan kannata ottaa liian vakavasti, eikä tätä kirjoitusta. Tämä on kirjoitettu työviikon päätteeksi pilke silmäkulmassa sulkapallovuoroa odotellessa.

Haastan sinut ottamaan itsesi ja elämäsi hiukan kevyemmin, lopettamaan kädet rakoilla soutamisen. Nosta purje ja tartu peräsimeen. Elämän voimat ovat sinua vahvempia, et voi niitä voittaa, mutta aaltoja kannattaa lukea ja navakkaan vastatuuleenkin voi luovia.

Jos otit haasteeni vastaan, ota tyhjä paperi eteesi ja vedä sen keskelle katkoviiva. Kirjoita oikealle puolelle asioita, jotka tuovat tarkoitusta elämääsi. Millaisten juttujen jälkeen koet elämän mielekkääksi? Mikä lisää elämänhalua ja toivoa? Mikä nostaa pilkkeen sinun silmäkulmaasi? Listaa isoja ja pieniä asioita viime viikkojen ajalta.  Tee tämä ennen kun luet eteenpäin. No, nyt heti luit tämänkin. Arvasin ettet malttaisi!

Tee sitten lista asioista, joiden tekeminen ja kokeminen lisäävät tyhjyyden ja tarkoituksettomuuden tunnetta. Ja taas isoja ja pieniä asioita. Seuraavaksi mieti, kummalle puolelle sijoittaisit sellaiset asiat kuin keinuminen lapsen kanssa, pitkittynyt oikeustaistelu, lottovoitto, kaurapuuro voisilmällä, työttömyys, luottamus, pilkkireissu veljenpojan kanssa, hyvä kirja, iva, säännöllinen elämän rytmi, musiikki, selvitetty riita, ystävät, eilen katsomasi televisio-ohjelmat, lämmin halaus, kateus, vierailu sairaalassa sukulaisen luona, shopbailu, Isä meidän -rukous, porno, naapurin ystävällinen tervehdys kadun toiselta puolelta…

Lopuksi alleviivaa sanat, joilla on erityistä merkitystä elämässäsi. Jos haluat viipyä tehtävän ääressä, voit myös pohtia, mikä saa vaikkapa sairauden tai jonkun muun elämän hankaluuden siirtymään vasemmalta puolelta oikealle. Tai muistele, millaiset sanat ja millainen kosketus vahvistivat sinua silloin, kun olit lapsi. Kenelle sinä voisit sanoa jotain merkityksellistä?

Kuulin kerran eräästä professorista, joka oli työvuosiensa aikana pitänyt jokaista työhuoneen ovelle koputusta oman arvokkaan työnsä häiritsemisenä, kunnes hän huomasi näiden keskeytysten arvon. Elämä kätkeytyikin juuri näihin kohtaamisiin, joissa vaihdettiin kannustavia sanoja eikä kartettu hankaliakaan kysymyksiä. Jäykät ja valmiit vastaukset kuljettavat meitä tutuissa maastoissa, mutta kysymykset voivat viedä meidät sinne, missä kukaan ei ole kulkenut. Usein hankala kysymys on arvokkaampi kuin mukava vastaus.

Monessa perheessä työttömyys, lomautukset, sairaudet ja ties mitkä elämän häiriköt koputtavat ikävästi ovelle ja uhkaavat tuttuja rutiinejamme. Vastoin omaa tahtoa elämään tulee tunteja, joihin emme ole varautuneet. Voisiko näihin odottamattomiin vierailuihin kätkeytyä jotain hyvin merkittävää ja ainutkertaista? Ei, älä vastaa tähän. Tee sinä kysymys elämäsi häirikölle, odottamattomalle vieraalle.

Timo Poikolainen
perheneuvoja