Parisuhteen merimerkit

PARISUHTEEN MERIMERKIT

Veneily on suurelta osin unelmointia. Veneilijän mieli surffailee pärskyvillä aalloilla tuon tuostakin, vaikka vene makaa pressun alla kaikessa rauhassa odottaen keväthuoltoa. Unelmissa on helppo löytää suojaisa laguuni. Ilma on lämmin. Jääkaappi kylmä. Mieli kuvittaa loput.
 
Itse veneily on joskus aivan toisenlaista. Odotettujen lomaviikkojen aikana saattaa sataa tihuttaa päivästä toiseen. Löydettyäsi sopivan luonnonsataman, jossa saisit olla rauhassa, septitankki kaipaa tyhjennystä ja ruokavarastot täydennystä. Ilma on kylmä. Jääkaappi lämmin.
 
Televisiosta voi katsella unelmien poikamiehiä ja täydellisiä naisia, mutta työssäni kohtaan elämää nähneitä ihmisiä, joista jotkut kuvaavat parisuhteensa tilannetta haaksirikkona. Kaikki tuntuu olevan lopussa – ei voisi enää huonommin mennä, sanoitti eräs asiakas tuskaansa. Seksiäkään ei ole. Parisuhde reistaa ja lapsetkin oireilevat. Tunteet ovat kuumentuneet. Parisuhde viilentynyt.
 
Viime kesänä lähdettyäni Niemen satamasta kohti Vääksyn kanavaa vastaani lipui kolmen aluksen nippu. Veneet oli sidottu vahvoilla köysillä toistensa kylkiin kiinni. Keskimmäinen alus oli kallistunut styyrpuurin puolelle ja siitä pumpattiin vettä. Lahden järvipelastajat ja pelastuslaitos auttoivat vaurion saaneen veneilijän turvallisesti telakalle. Talven aikana vene lienee korjattu ja odottaa tällä hetkellä jäiden lähtöä.
 
Pohdin perheneuvojan työn yhtymäkohtia järvipelastajiin, joiden tehtävä ei ole kysellä kenen vika, vaan auttaa hätään joutuneita, etsiä vuotokohdat – ja jos mahdollista, tukkia ne. Vahingot pyritään rajaamaan mahdollisimman pieniksi, mutta veneilijää autetaan vain sen verran kuin on välttämätöntä, ei enempää. Kun vene lasketaan telakkareissun jälkeen uudestaan vesille, järvipelastajia ei enää tarvita. Vesillä liikkumisen turvallisuus jää omien merimiestaitojen, navigointivälineiden ja erilaisten turvavarusteiden varaan.
 
Parisuhteen vertaaminen vesillä liikkumiseen viehättää minua sen takia, että vesillä vallitsee suurempi vapaus kuin tieliikenteessä. Kaistaviivoja ei ole veteen piirretty, joten reittejä on juuri niin paljon kuin on parisuhteitakin. Mutta liikenteen ohjausmerkkejä on vesilläkin. Tärkeimmät niistä, kardinaalimerkit, osoittavat, että väylä on merkin nimen mukaisella puolella. Ne osoittavat siis miltä puolelta vaarakohta on turvallista sivuuttaa. Kardinaaliviittoja käytetään myös kiinnittämään huomio johonkin väylän yksityiskohtaan, esimerkiksi väylien yhtymäkohtaan tai niiden haarautumiseen.
 
Ehkäpä keskeisin parisuhteen kardinaalimerkki on uskollisuus – tuo tuhansia vuosia vanha ja elämän myrskyissä paikallaan pysynyt viitta, joka myös kuudentena käskynä tunnetaan, ”Älä tee aviorikosta”. Tutkimusten mukaan 90 prosenttia suomalaisista pitää uskollisuutta tärkeänä, mutta uskottomuus on aikamme parisuhteiden suurimpia haasteita. Miehistä 34 prosenttia ja naisista 30 prosenttia on ollut jossain elämänsä vaiheessa kumppanilleen uskoton. Ristiriitojen, eron uhkan ja kommunikaatio-ongelmien jälkeen uskottomuus on yleisin tulosyy perheneuvontaan.
 
Leikin mielessäni ajatuksella, että Suomen merenkulkuhallitus päättäisi ennen veneilykauden alkua poistaa kardinaalimerkit, siksi ettei niitä noudateta riittävän hyvin. Tiedotteessa todettaisiin merimerkkien poistamisen taustalla olevan uuden linjauksen, jolla pyritään vähentämään veneilijöiden kokemaa häpeää ja syyllisyyttä, jota merkkien väärältä puolelta ajaminen aiheuttaa. Ajatus tuntuu mielettömältä, mutta jotenkin tutulta. Merimerkkien poistaminen voisi kenties vähentää syyllisyyttä, mutta haaksirikkojen määrää se ei vähentäisi – päinvastoin.
 
Merimerkeistä yksi harvinaisemmista on turvavesimerkki. Se osoittaa turvallisen väylän keskilinjan. Kaikkialla merkin ympärillä, on kulkukelpoista vettä. Mitä tämä mahtaisi parisuhteessa olla? Toissa syksynä julkaistun Tuula Pukkalan väitöskirjan mukaan parisuhteen pysyvyyttä tukevia taitoja ovat: vuorovaikutustaidot, riitelytaidot, tunteiden jakamisen kyky, vaikeuksista vahvistuminen, ajan järjestäminen, ajan tuomien muutoksien hyväksyminen, huumori ja seksuaalisuuden taidot. (Tuula Pukkala, Millaiset avioliitot kestävät? Lapin yliopisto 2006)
 
Siellä, missä näitä taitoja harjoitellaan, sinne minä pystytän turvavesimerkin. Hyvässä parisuhteessa saan olla oma itseni ja silti puolisoni hyväksymä ja rakastama. Kokka kohti tyrskyjä ja suojaisia laguuneja, mutta ennen sitä hiukan keväthuoltoa, yhteistä aikaa ja tunteiden jakamista. Kokeilkaa vaikkapa leikkimielistä painiottelua turvallisella alustalla. Painimatolta saattaisi löytyä ilo, joka suhteesta on kadonnut arjen totisuuteen. Kevättuuli puhaltaa. Jäät lähtevät.
Timo Poikolainen
perheneuvoja

Huhtikuu 2008