Julkaistu Kirkonseutu-lehdessä kolumnina

Keskeinen hyvän parisuhteen tunnus on ystävyys ja molemminpuolinen kunnioitus. Tärkeää on ottaa vaarin yhteisistä hetkistä, rakentaa luottamusta sekä osoittaa huolenpitoa ja hellyyttä arkisissa päivittäisissä toimissa sillä tavoin, että toinen sen kokee huolenpidoksi. Vastuun ottaminen omista tunteistaan (niin hyvistä kuin negatiivisista tunteista), pyrkimyksistään, sanoistaan ja hyvinvoinnista sekä niistä kertominen puolisolleen ovat onnistumista vahvistavia elementtejä parisuhteessa.

Riidat pienistä asioista johtuvat siitä, että näihin pieniin asioihin latautuu suuria merkityksiä. Kun reaktiot ovat kohtuuttoman suuria suhteessa itse asiaan, tulisi hälytyskellojen soida: mitä meille tässä suhteessa on tapahtumassa? John Gottman, parisuhdetutkija Yhdysvalloista näkee eron ennusmerkkeinä neljä ratsumiestä. Nämä ovat ivallinen halveksunta ja piikittely, repivä kritiikki, puolustuskäyttäytyminen ja vaikeneminen (mykkäkoulu).

Eron merkkeinä ovat lisäksi erittäin vahvojen tunteiden ylivoima ja niiden valtaa joutuminen ja kohdistaminen toiseen. Kun suhteesta puuttuvat rauhan tunnustelut ja rauhaan pyrkiminen, jäävät tehdyt haavat korjaamatta. Näin puolisot jäävät puolustusasemiin, ja kumpikin alkaa omassa mielessään kirjoittaa negatiivista yhteistä historiaa. Vastaanhangoittelu tekee viimeistään tyhjäksi kaikki sovitteluyritykset.

Parisuhteen loppu häämöttää, kun parin keskinäiset ongelmat tuntuvat niin vaikeilta, että ongelmista puhuminen tuntuu turhalta ja turhauttavalta. Vaihtoehtona on yrittää selviytyä yksin, omin voimin. Pari alkaa elää yhteisen elämän sijasta rinnakkaista elämää. Eristyneisyydestä ja yksinäisyydestä tulee vallitseva tunne. Gottmanin tutkimusten mukaan parit odottavat keskimäärin noin kuusi vuotta tyytymättömyyden merkkien ilmaannuttua ennen kuin hakevat apua. Se on pitkä aika – joskus liian pitkä.

Parisuhteessa on tärkeää olla kiinnostunut puolisostaan ja hänen ajatuksistaan ja tunteistaan. ”Mitä sinulle, rakkaani, tänään kuuluu?” tai ”Kuinka kummassa ajattelet tuosta asiasta noin – kerro lisää?” Ja syventyä kuuntelemaan puolisoaan, olemaan läsnä ilman television tai lehtien tai radion häirintää. Samalla voi antaa toiselle muutaman myötätunnon sanan. Kummasti jaksaa taas eteenpäin arjen tuiskeessa. Puhuminen ja kuunteleminen ovat rakkauden ja ystävyyden ravintoa.

Jouko Vesala