Peilinä toisillemme

Peilinä toisillemme

Väitän, että yksi iso asia, mitä toivomme toisilta ihmisiltä suhteessa itseemme on peilinä oleminen.Kuten tiedämme, peilin tehtävä on heijastaa takaisin vastaanottamansa kuva. Riippuen siitä kuinka ehjä, rikki tai vääntynyt peilimme on, sen heijastama kuva voi olla joko todellinen tai jollakin tavalla vääristynyt.

Mitä tarkoittaa peilinä toisillemme oleminen? Se on sitä, että heijastamme tai palautamme toiselle jollakin tavoin vaikkapa omin sanoin toistamalla se viesti, mistä toinen on minulle puhunut. Se voi olla saman asian sanomista uudestaan esimerkiksi ”tarkoititko sitä, että…” tai ”ymmärsinkö oikein, että …”.

No, miksi näin on hyvä tehdä? Mitä merkitystä on asian toistamisella? Miksei riitä, että vain kuuntelee hiljaa tai hymähtää kuuntelun merkiksi? Varmaan toisinaan hymähtely riittää, mutta toistamisen eli takaisinheijastamisen idea ja merkitys on ensinnäkin siinä, että näin tulee varmistettua, ettäkuulija ymmärtää sanoman mahdollisimman tarkasti niin kuin sanoja on tarkoittanut eikä turhia väärinymmärryksiä tai – tulkintoja pääse tapahtumaan. Kun kuulija takaisinheijastaa viestin, sanoja pystyy tarvittaessa tarkentamaan sanomaansa esimerkiksi ”en tarkoittanut aivan sitä, vaan…”. Tätä tarkistusta olisi hyvä jatkaa, kunnes sanoja voi sanoa: ”juuri tuota tarkoitin” tai ”nyt tiedät, mitä ajan takaa tai miltä minusta tuntuu”. Vasta sitten voidaan varmistua, että kuulija on ymmärtänyt asian riittävän täsmällisesti.

Heijastamisen eli peilaamisen toinen merkitys on siinä, ettäsanoja voi varmemmin kokea tulevansa kuulluksi ja ymmärretyksi kuulijan taholta. Tämä on merkittävää, koska nimenomaan se, että kokee ja kuulee toisen ottavan vastaan ja peilaamalla osoittavan edes hitusen ymmärtävän, mitä tunnen, ajattelen tai koen, on avain hyväksytyksi ja arvostetuksi tulemisen kokemukselle. Se on avain myös kahden ihmisen aidolle kohtaamiselle ja yhteyden syntymiselle.

Entä, jos peilimme onkin osittain rikki ja kuva vääristyy? Silloin todellisen kuvan heijastaminen, oikein ymmärrys ja kohtaaminen vaikeutuvat. Erityisesti lasten kanssa huomaa, miten he tarvitsevat meistä vanhemmista mahdollisimman ehjää peiliä kasvaakseen tasapainoisiksi ihmisiksi. Lapset katsovat meidän aikuisten reaktioita heihin nähdäkseen, millaisia he itse ovat. Sanoittamalla lasten tunteita ja kertomalla rehellisesti mutta kannustavasti heidän kyvyistä ja haasteista, voimme auttaa lapsia näkemään itsensä mahdollisimman realistisesti, mutta itseään arvostavasti.

Toisillemme peilaaminen on siis aika merkittävä asia suhteessamme toisiin ihmisiin. Sen lisäksi, että kaipaamme toisen heijastusta omille viesteillemme, kaipaamme tietysti kuulla myös toisen omia näkökulmia, ajatuksia ja kokemuksia. Näiden molemminpuolisten viestien kautta mahdollistuvat yhteys ja dialogi eli yksi ihmiselon antoisimmista kohtaamisen paikoista.

Minna Matilainen