Pisaroita

PISAROITA
Kaksi sanaa

 

Mitkä ovat tärkeimmät sanat kahden ihmisen välillä? Ovatko sanat aina tilannesidoksisia vai onko sanoja, jotka koskettavat kaikkia? Onko olemassa sanoja, jotka olisivat sopivat erilaisiin elämän hetkiin ja erilaisiin ihmissuhteisiin. Voisiko jotkin sanat sopia kaikkiin hetkiin. Jos saisit toivoa kuulevasi kaksi sanaa keneltä tahansa, mitä haluaisit kuulla?
Rakastan sua, olet tärkeä, miten voit, anna anteeksi, saat palkankorotuksen, arvostan sinua, älä välitä.
Onko noissa sanoissa joitakin, jotka haluaisit kuulla? Ehkä joltakin, ehkä jossain tilanteessa ja ehkä joskus – mutta sopivatko ne toiveeseesi usein?
Ystäväni kertoi kerran tarinan hetkestä, jossa sanat olivat tehneet häneen suuren vaikutuksen. Hän oli kuunnellut kahden miehen keskustelua. Syy, miksi hän selitti jääneensä kuuntelemaan, oli, että hän oli huomannut toisen miehistä sanovan keskustelun aikana lukuisia kertoja samat kaksi sanaa. Ne olivat jääneet kiehtomaan ystäväni mieltä. Hän kertoi miettineensä, että osaisipa samalla tavoin käyttää noita sanoja – paljon muuta ei tarvitsisikaan.
Kuuntelin häntä ja mietin, mitkä sanat voivat olla noin kiehtovia ja mitä sanoja voi toistaa useaan kertaan istuessaan vastapäätä toista ihmistä. Kiinnostukseni kasvoi. ”Kerro nyt”, sanoin hänelle odottaen draaman huippukohtaa ja kaikenkattavia sanoja.
– No melkein juuri nuo sanat, hän vastasi. Ehdin katsoa vain hämmentyneenä, kun hän jatkoi:
– ”Kerro lisää” – ne olivat ne sanat, ystäväni sanoi.
Toinen miehistä oli katsonut toista tiiviisti ja rauhallisella äänellä useamman kerran pyytänyt toveriaan kertomaan lisää siitä, mitä toinen oli sillä hetkellä miettinyt. Ihmettelin ystävääni ja ihmettelin niitä miehiä. Ihanko oikeasti? Draaman suuret sanat olivat: ”Kerro lisää”. Ystäväni hymyili ja katsoi suoraan silmiini. ”Ne ne olivat.”
Sanat jäivät piirittämään minua. Olen haastanut sanojen merkityskilpailuun muita sanoja niiden tilalle. Kyselin sanoja jopa kollegoiltani. Istuimme koulutuksen tauolla, kuusi ihmistä pöydän ääressä. Innostuin kysymään heiltä merkityksellisimpiä sanoja kahden ihmisen välillä. Sain kuulla monia hienoja sanoja ja katsella hiljaista miettimistä. Sitten yksi heistä sanoi jotain sen suuntaista, että ehkä sellaisia sanoja ei niinkään ole, vaan, että onko kuunteleminen se juttu.
Niin. Ehkä sana ”kerro”, ei ole sana vaan hiljaisuus tai toiselta nimeltään mielenkiinto tai kolmannelta nimeltään välittäminen.
Jos ne ovat sanoja, niin ne ovat ne sanat, joita huomaan itse hetkittäin kaipaavani. Samalla usein mietin, käytänkö itse niitä tarpeeksi – osaanko vuoropuhelun sijaan vuorokuuntelun jalon taidon? Olen kuullut väitteen, että ihminen kuuntelee toista n. 15 sekuntia ja siitäkin ajasta osan miettii jo kuumeisesti omaa sanottavaansa.
Voiko samaan aikaan päästää suustaan jotain hyvin arkista ja hyvin merkityksellistä? Olisivatko pienet sanat ”kerro lisää” ne sanat, jotka voisin naulata teesiksi otsikolla ”Ihmissuhteen tärkeimmät sanat”. Ehkä.
Sain aiheeseen hauskan vahvistuksen, kun kerroin yhdelle ystävistäni kirjoittavani juttua ihmissuhteen tärkeimmistä sanoista. Hän sanoi siihen kaksi sanaa: ”No, kerro”. Minua nauratti. Sain vain sanottua, että siinäpä ne olivat. Sain omakohtaisen kokemuksen sanoista ja samalla tiesin, että tärkeistä sanoista on kyse. Tunsin itsessäni sen lämmön, kun joku halusi kuulla.
Voisiko meidän ohikävelevän ja hetkittäin itsekkäältä näyttävän kiirekulttuurin vastaliikkeen sanoiksi nousta kaksi pientä sanaa: ”Kerro lisää”?

Kristiina Silander
virkavapaalla Lahden perheneuvojan virasta,
vs. johtava perheneuvoja, Nurmijärvi