Usein pohdimme mahdollisuuksiamme selviytyä hankalista tilanteista. Teemme valintoja, jotka auttavat meitä eteenpäin tai helpottavat elämäämme. Oma lähtöperhe toimii selviytymisen harjoittelukenttänä, jossa kehitetään elämän perustaitoja. Erilaisten taitojen omaksuminen vaikuttaa siihen miten selviämme omassa aikuisuudessa. Ikävät lapsuuden kokemukset eivät vaikuta niin dramaattisella tavalla kehitykseen jos lapsuudessa on ollut tukena turvallinen aikuiskontakti. Jokaisella meistä on erilainen kyky luottaa itseemme ja selviytymismahdollisuuksiimme. Elämään kuuluu myös pettymysten kohtaaminen, sietäminen ja niiden käsitteleminen.

Turvallinen lapsuus ja hyvät vanhemmat eivät voi estää kolhuja, joita elämä tuo tullessaan. Vastoinkäymiset kuuluvat elämään ja ne eivät kysy lupaa tullessaan. Monenlaiset haastavat tunteet syntyvät meissä itsessämme. Lapsuudessa tunteiden oppimisen kannalta on hyvä kuulla omien vanhempien tunteista ja nähdä niiden ilmaisua turvallisella tavalla. Myös voimakkaat kielteiset tunteet ja niiden tuomat sisäiset signaalit ovat tärkeitä kuten riittämättömyys, epävarmuus, arkuus tai pelko. Ikävistäkin tunteista voi oppia! Liian suorituskeskeisessä maailmassa voidaan elää tunneniukkuudessa. Aikaa ja tilaa ei jää tunteiden huomioimiselle saati myötätunnolle. Elämässä aina on niitä, jotka raskain askelin kävelevät yli tai ohi.

Vanhemman ja lapsen välinen tunnesuhde on ainutlaatuinen. Näin äitienpäivän aikaan mietin omaa äitisuhdettani. Muistoissani herää ajatukset siitä, millainen suhde minulla oli ja nyt on omaan äitiini. Muistan lapsuudesta, että kipeänä ollessani äiti hieroi jalkapohjiani samalla hyräillen lempeällä äänellä. Sanoja en muista, mutta voimakkaan lämpimän tunnetilan kyllä ja hyräilynkin voin yhä kuulla. Isä puhui tunteistaan arjen askareiden lomassa. Omilta vanhemmilta opitaan läsnäolontaitoa hyvin erilaisissa tilanteissa.   Vanhemman läsnäolo antaa vahvan signaalin joka kantaa meitä eteenpäin elämän karikoissa. Läheisen läsnäolosta opimme myötäelämisen tason ja taidon.

Perheneuvonnassa pysähdymme usein lapsuuden suhteiden äärelle. Miten lähtöperheessä keskusteltiin, oltiin eri mieltä, sovittiin, jaettiin yhteistä aikaa tai suunniteltiin tulevaa. Jotakin lapsuuden tavoista tarttuu meihin. Joskus ikävä lapsuudenkokemus saa meidät tietoisesti toimimaan toisin. Saman perheen lapset voivat valita hyvin erilaisia toimintatapoja. Jos lapsuuden perheessä on käytetty alkoholia, voi omassa elämässään päätyä kohtuulliselle linjalle tai jopa kieltäytyä kokonaan alkoholista. Jos riidat on jäänyt ratkaisematta, voi päättää että omassa perheessä asioista puhutaan, sallitaan erimielisyys ja osataan pyytää anteeksi. Omat kokemukset ja historia luovat eräänlaisen kehikon omalle vuorovaikutukselle. Joskus elämän häiriötekijöihin on vaikea puuttua itse ja on haettava ulkopuolista apua. Polku avun saamiseen voi olla hyvin erilainen. Joskus paras apu on oma kumppani, pitkäaikainen ystävä tai sisar, joka ymmärtää ja näkee asioita pitkällä aikajänteellä. Joskus tarvitaan ammattiauttajaa ja löydetään yhdessä selviämiskeinoja. Ihmisen elämänhallintaan kuuluu halu selviytyä ja päästä myönteisesti eteenpäin. Haluan uskoa, että selviydyt!

Marja-Liisa Sipi
Perheneuvoja