Tämän päivän vanhemmuus on joukkuepeliä

Tämän päivän vanhemmuus on joukkuepeliä

 

Tämän päivän vanhemmuutta on tutkittu monen eri tahon toimesta. Nostan tässä esiin joitakin ajatuksia sekä Lapsiperheiden hyvinvointi- (2009) että ns. Paletti-tutkimuksesta (2009).

Vanhemmuus on monella tavoin hyvin erilaista kuin esimerkiksi sata vuotta sitten. Entisaikaan työ oli lähellä kotia ja lasten kasvatukseen osallistuivat päivittäin vanhempien lisäksi myös samassa taloudessa asuvat isovanhemmat sekä mahdolliset muut aikuiset kuten rengit ja piiat. Tämän päivän isistä ja äideistä suuri osa on ansiotyössä kodin ulkopuolella. Lasten kasvatukseen osallistuvat merkittävällä osalla päivähoidon henkilökunta ja kouluyhteisö. Isovanhempien ja sukulaisten asuessa kauempana on heidän vaikutuksensa perheen jokapäiväiseen elämään pienempi kuin aiemmin. Sen sijaan erilaisten ”ruutujen” esimerkiksi tietokoneiden vaikutus niin sanottuina uusina kasvattajina vanhempien rinnalla näyttää lisääntyvän.

Perheet ovat nykyään itsenäisempiä ja keskimäärin vauraampia, kuin ennen. Toisaalta vanhemmuuden taakka saattaa toisinaan tuntua raskaalta ilman sukulaisten tai ystävien tukiverkostoa. Lapsiperheiden arkea leimaa tasapainoilu ajankäytössä ja voimavarojen riittämisessä työssä ja kotona. Perheen yhteinen aika on vähentynyt kiireisen elämän takia. Äärimmäisenä voi nähdä sosiaalipsykologi Lars Dencikin kuvaaman pyöröoviperheen, jossa perheen yhteistä aikaa ei ole kunkin yksilöllisten menojen vuoksi.

Entisajan auktoritatiivinen ja jyrkkä kasvatuskulttuuri on muuttunut enemmän neuvottelevaan kasvatustyyliin. On hyvä, että lasta kuunnellaan enemmän ja kohdellaan arvostavasti. Toisaalta on havaittavissa vanhempien vaara uupua, jos neuvottelukulttuuri viedään äärimmäisyyteen ja kaikista pyritään neuvottelemaan lasten kanssa. Vanhempien on tarpeen säilyttää itsellään turvallinen auktoriteetti, joka osoittaa lapselle niin rakkautta kuin myös rajoja.

Tyypillistä nykyään on, että vanhemmuuteen satsataan. Moni vanhempi on kunnianhimoinen vanhemmuudessaan ja vaatii itseltään paljon. Kasvatus on aiempaa tietoisempaa ja demokraattisempaa. Jotkut näkevät lapset projektina elämässään. Ajassamme painotetaan vanhemman vastuuta, minkä johdosta moni vanhempi kokee huonoa omaatuntoa, kun huomaa ettei ole täydellinen. Äidit kokevat isiä useammin stressiä ja uupumista vanhemmuudessaan. Jotkut isät saattavat tuntea sivuun jäämistä vanhemmuudessaan, mutta katsovat työtä ja perhettä enemmän työn näkökulmasta. Perhe-elämän haasteina ja kuormina ovat riitely, kiire, väsymys, talous, aikataulujen ja eri elämänalueiden (työ, perhe, harrastukset) yhteensovittaminen. Toisaalta vanhemmuus myös antaa paljon. Moni vanhempi iloitsee lapsen kasvun seuraamisesta, läheisyydestä, rakkaudesta ja tarvitsevuudesta.

Vanhempien joukkuepeli eli yhteiseen päämäärään sitoutuminen on avainasemassa perheen toimivuuden kannalta. Mitä paremmin kaikki eri tahot kuten vanhemmat ja muut perheenjäsenet, työ, päivähoito ja koulu puhaltavat yhteen hiileen, sen toimivampi arki on. Jonkun osapuolen sooloilu tai vain oman hyvän ajaminen hankaloittavat tilannetta. Kotitöiden jakaminen tasapainoisesti puolisoiden kesken ja isyysvapaiden pitäminen lisäävät tutkitusti parisuhdetyytyväisyyttä. Toisin sanoen perheen hyvinvoinnin ja arjen sujuvuuden kannalta on oleellista, että vanhempien suhde toimii ja joukkueen jokainen jäsen hoitaa oman osuutensa yhteiseksi hyväksi ja lasten parhaaksi.

Minna Matilainen