Tyhjä sivu

TYHJÄ SIVU

Rakastan meriveden huuhtomaa rantahiekkaa,
vasta sataneen lumen peittämää maata,
pehmitettyä savea kädessäni,
alkamaisillaan olevaa keskustelua,
tyhjää sivua edessäni.

Rakastan tyhjää paperia, jossa ei ole vielä ainuttakaan sanaa tai kuviota, sillä tyhjä paperi on täynnä mahdollisuuksia. Ensimmäiset sanat määrittelevät koko arkin: lasku, kauppakirja, työtodistus, reklamaatio, pääkirjoitus tai ulkomaan uutiset. Tämä kirjoitus on kolumni, jonka otsikkona on Tyhjä sivu. Otsikon jälkeen paperi ei ole tyhjä, vaan määritelty ja rajattu tiettyä tarkoitusta varten. Yllätyksetön.

Valitettavasti liian usein erilaisissa vuorovaikutustilanteissa meillä on valmiit otsikot ja esityslistat mielessämme. Kun kävelemme lastenhuoneeseen, olemme jo päättäneet asiat, joista pitää käydä jotain sanomassa. Tai kun puolisomme on aloittamassa keskustelua, saatamme aavistaa jo pelkästä ilmeestä, mistä on tarkoitus puhua ja mihin sävyyn. ”Älä nyt taas aloita sitä vanhaa levyä”, tuhahdamme ja vetäydymme pois. Surullista.

Psykologian tohtori Kauko Haarakankaan mukaan dialogisessa vuoropuhelussa on keskeistä:
• toisen kuunteleminen mieli avoimena
• kiinnostuneisuus eri näkökannoista
• vastaaminen toiselle
• omien ajatusten avoin esittäminen
• reflektiivinen, pohtiva asenne omiin ja toisen käsityksiin
• valmius muuttaa omia käsityksiä
• tilan antaminen kaikille osallistua keskusteluun omana itsenään
• ajatusten tasavertainen oikeus tulla ilmaistuksi ja kuulluksi
• yhteinen ajattelu ja pohdinta, erilaisten merkitysten vertailu
• yhteisen ymmärryksen etsiminen
• avoimeksi jääminen: kukaan ei omista lopullista totuutta eikä keskustelussa sanota viimeistä sanaa.  (Kauko Haarakangas, Parantava puhe)

Olen ymmärtänyt niin, että ihmiset menevät naimisiin jakaakseen asioita keskenään. Siellä missä vuorovaikutus vaikeutuu, surujen ja ilojen jakaminen lakkaa, alkaa yksinäisyys. Ollaan kaksin ja kuitenkin niin kovin yksin. Mutta yksinäisyydestä on lyhyt tie ulos. Hyvä vuorovaikutus mahdollistuu siellä missä minä kuuntelen niin, että toinen haluaa puhua ja puhun niin, että toinen haluaa kuunnella. Jospa joskus yllättäisin kumppanini tai perheeni tyhjän paperin palaverilla. Sopivassa tilanteessa, kun perhe on koolla kysyisin: ”Mistä meidän olisi hyödyllistä keskustella? Mitä jos yhdessä suunnittelisimme vaikka tulevaa viikonloppua, kalenterini on tyhjä.”

Rakastan sanoja.
Sanat nousevat merkityksistä,
merkitykset pukeutuvat sanoihin.
Vaikka rakastan sanoja, tänään kaipaan tekoja.
Älä sano että rakastat minua -rakasta minua.
Rakasta minua sanoilla,
peittele minut kauniilla virkkeillä.

Timo Poikolainen
perheneuvoja