Nyt kun alan olla elämäni iltapäivän puolella, ajattelen elämäni aamupäiviä. Keskipäiviin on mahtunut paljon työtä ja tohinaa. Erityisesti minua on kiinnostanut aamupäivät, ihmisten ensimmäiset ryhmät. Ensimmäinen ryhmä, johon synnytään, voi olla ydin perhe, laajennettu perhe, yksinhuoltaja-, sateenkaari-, sijoituskoti- adoptio tai lasten suojeluyksikön perhe. Kiinnostukseni johtuu omasta ensimmäisestä ryhmästäni, siis lapsuuden perheestäni. Siinä tietämättäni vauvana opin varhaista vuorovaikutusta hoitajieni kanssa, niin hyvässä kuin pahassa. Ryhmään, johon synnyin kuuluivat isä, äiti ja evakkona Karjalasta tulleet isovanhempani ja täti. Siis perheessäni oli monta sukupolvea. Menetettyä Karjalaa muisteltiin paljon ja tuolloin pidettiin yhteyttä aktiivisesti muihin evakkoihin. Evakot olivat ikään kuin ”samaa ryhmää”, samaa kokeneina. Olen myös pohtinut Jeesuksen ensimmäistä ryhmää. Hän syntyi teiniäidille. Isä oli käden taitaja, kuten on oma isäni. Luodessaan ihmiselle kyvyn olla suhteessa toiseen, mietin, minkälainen oli Jeesuksen ensimmäisen ryhmän kiintymyssuhde?
Ymmärrykseni ensimmäisestä ryhmästäni on muuttunut elämän varrella. Se on vaikuttanut tapaan, miten sopeudun opiskelija- tai harrastus ryhmään, miten löydän oma paikkani erilaisissa työryhmissä, niin leikkaussalissa kuin psykoterapiayhteisössä ja miten olen parisuhteessani. Kun elämäni taipui iltapäivää kohden, yliopistotutkinto kutsui työn ohella. von Goethe kirjoittaa osuvasti kirjassaan Faust (1): ” elämä lyhyt, pitkä on opin tie”. Aina mukanani on kulkenut ensimmäinen ryhmäni, niin hyvässä kuin pahassa.
Luonnollisesti elämässäni on ollut karikoita, kenelläpä ei. Ehkäpä omien karikoitteni ja ensimmäisen ryhmäni vuoksi olen päätynyt auttamisammatteihin erikoissairaanhoitajana, diakonina, perheneuvojana ja psykoterapeuttina. Ensimmäisen ryhmäni kokemukset uskosta parempaan elämään, menetetyn Karjalan jälkeen, ovat luoneet minuun toivoa. Jobin kirjassa: ”Mutta minä tiedän lunastajani elävän, ja viimeisenä hän on seisova multien päällä” (Job 19: 25) KR 1938. Annan arvoa elämäni ensimmäiselle ryhmälle voidessani olla ammattitaitoisessa perheneuvoja ryhmässä tutkimassa erilaisia perheiden, parien ja yksittäisten ihmisten ensimmäisiä ryhmäkokemuksia, niin hyvässä kuin pahassa.
Veijo Pesonen
Perheneuvoja
